×

Virhe

[OSYouTube] Alledia framework not found

Previous Next

Hauskaa Vappua, treenejä ja tuloksia

Menneen viikon aikana on orientoiduttu Kodan kanssa uuteen viikkojärjestykseen. Vaihdoin vaihteeksi epämääräisen työn säännölliseen kokopäiväduuniin. Maanantai oli sen verran uuvuttava, että agitreenien sijaan mentiin vain metsään ja ei kaduttanut yhtään. Muut viikontreenit mentiin kyllä sitten ihan normaalin lukujärjestyksen mukaan ja viikon päätteeksi oli kisatkin kalenterissa.

Keskiviikon toko oli ohjattuna muutaman viikon tauon jälkeen. Treeniaika on niin aikainen, että siinä sai töistä mennä tukkaputkella Kodaa hakemaan kotoa ja justiinsa minuutilleen ehdittiin paikalle. Sanomattakin selvää, että lämpästä ei tarvinnut paljon puhua vaan ehdittiin kävellä tasan sen verran, että Koda ehti asiansa toimittaa kunnolla. Tauko, yksin vietetty päivä ja kiire oli arvatusti semmoinen kombo, että Kodalla oli tarpeettoman paljon kierroksia tokohommiin. Aluksi tehtiin toisen koiran kanssa seuraamisia, häiriötä toisillemme. Koda teki superisti, kontakti pysyi kohtaamisissa ja perätystenkin mentiin vilkuilematta. No, tietysti muutama vilkaisu oli, mutta ne oli nopeita ja Koda korjasi itse.

Seuraavaksi paikalla makuu. Apua! Ekaa kertaa pitkään aikaan ja ekaa kertaa tällä jengillä ja vielä ison vieraan uroksen vieressä! Ja melkoisissa kierroksissa... Joo, en jättänyt riviin. Kokeiltiin nyt ekaa kertaa Korrin Pekan vinkkiä eli namit tassujen molemmin puolin. Koda pystyi jättämään ne melko hyvin, muutamia kertoja vilkaisi kyllä, mutta koska olin lähellä, niin pystyin niistä huomauttamaan. Kuin myös vilkuilusta toisen koiran suuntaan, se vinkui välillä, niin Kodan huomio tarttui herkästi. Koda ei kyllä helpottanut tuon toisenkaan tekemistä, kun vinkui välillä itsekin ja häntä heilui liki koko ajan... Vieras uros paineisti sen verran paljon, että olisi melkein tehnyt mieli ottaa kuva siitä miten paljon Koda nojasi poispäin. Todella ergonomista maata ihan killillään toiselle kyljelle. Toisessa setissä vaihdettiin vähän paikkaa ja viereen tuli toinen vieras koira joka ei ollut niin pelottava. Koda ei nojautunut siitä niin paljoa pois päin, mutta nojautui kuitenkin. Nyt mielentila oli jo niin paljon parempi, että uskalsin jättää muutaman metrin päähän makuulle ja kävin välillä palkkaamassa, kun oli hiljaa ja rauhallisesti.

Omalla vuorolla katsottiin sitten muutaman viikon takaiset kotiläksyt eli seuraamisen liikkeelle lähdöt. Pitää muistaa hengittää ja odottaa pieni hetki käskyn ja liikkeelle lähdön välillä. Hyvin on toiminut ja toimi nytkin ja kummankin puolen seuraamisessa! Sitten seuraamisen käännöksiin. Kodalla ei ollut ajatuksen ihan täysillä mukana ja takaosa ei ollut aktiivinen kuten kuuluisi. Huonoja käännöksiä siis. Käännösten tekniikasta keskusteltiin myös, että miten teen, miten pitäisi tehdä ja miten ne toimii toko vs. rally-toko. Hyviä käännöksiä saatiin aikaiseksi mielestäni tekniikasta riippumatta, kun Koda oli itse aktiivinen ja teki oman osuutensa työstä. Pitäisikö siis tokossa auttaa koiraa astumalla eteen käännöksissä vaikka rallyssä vaadin siltä omaa aktiivisuutta ja tarkkaavaisuutta? Rallyssä toki seurataan lyhyitä pätkiä tehtävien välissä, joten koira liikkuu siksikin tarkemmin ja odottavammin. Tokossa taas mennään pitkiä osuuksia. Täytyy kokeilla ja tuumailla asiaa.

Kokeiltiin merkin kiertoa, mikä on uusissa säännöissä tokon avoimessa luokassa. Koskaan ei olla tehty. Ja koska taustalla on vahva merkille lähetys, niin arvelin, että se on se ja sama mitä käskytän, Koda ei kierrä vaan pysähtyy taakse. Ja näin teki. Enkä oikeastaan näe mielekkäänä toistaiseksi kiertoa opettaa, koska me ei tokon alossa sitä tarvita ollenkaan, mutta rallyn mestarissa pysäytys tarvitaan.

Lopuksi jäävät. Maahan, seisten, istuen. Kaikki toimi hienosti. Ohjaajalla joitain eleitä, joista noottia, mutta palautteen jälkeen osasin jättää pois. Seisomisessa Koda ei pysähdy napakasti vaan aavistuksen "valuu". Tässä kokeiltava taas takapalkkaa ja yhtenä ideana oli kokeilla hihnalla painetta pantaan heti pysäytyksen jälkeen samaan tapaan kuin paikallaolotreenissä. Näitä kotiläksyksi.

Torstain rally-tokossa oltiinkin osittain samojen teemojen äärellä. Hienoa! Ensimmäisellä ratapätkällä treenattiin kaikki "jäävät" ja tanskalaisella askeltehtävällä asentovaihtui joka askelella. Koda oli tosi taitava, mutta ekalla kerralla liikkeestä istu ei meinannut upota. Seisomistreeni jäänyt jo mieleen? Tehtiin sama pätkä molemmin puolin ja tosi hienosti meni muuten.

Toisessa pätkässä testattiin aktiivista takaosaa oikealla seuratessa, jossa haasteena oli askel oikealle monella askeleella ja sama istumisten kanssa. Ilman istumista oli vaikea, koska Koda tarjoaa sitä kovin herkästi, mutta tasaisella liikkeellä ja napakalla käskytyksellä teki hyvin ja peppu pysyi mukana. Askeleiden kanssa oli suorastaan loistava ja jouduttiinkin näyttämään muille miten hyvin Koda osasi :D Oikean puolen perusasento- ja seuraamistreenit ovat siis talven aikana tuottaneet tulosta ja Kodalla on selkeä kuva siitä mitä siltä vaaditaan ja takapää on muuttunut oikeallapuolella jo mukavan aktiiviseksi. Ongelmat tulee sitten siinä, kun tullaan radalla eli liikkeestä tehtävään, jolloin takaosa jää helposti laahaamaan. Joten treenattavaa on kyllä vielä paljon tällä(kin) saralla.

Launtaina käytiin omatoimitreenaamassa hallilla. Koda kertasi kohtaktit ja päästeli vähän höyryjä, hurlumheitä oli taas ilmassa, mutta tärkeintähän on, että on kivaa :) Riemu ja Rauha olivat seurana, kun palasivat pitkältä sairaslomalta. Rauhan kanssa päästeltiin vähän aksakentällä höyryjä, jotta jaksaisi keskittyä rallattelemaan. Monen viikon tauko oli unhoittanut lähdön, mutta kerta muistutuksella palasi mieleen eikä enempää virheitä tullut. Kotona oli selvästi asioita tehty, kun kontaktille pysähtyminen ja kepit olivat menneet eteenpäin :) Ajatustehtävänä otin Rauhalle putkijarrun perusteita mietintämyssyyn ja sehän kääntyi tosi hienosti. Riemun kanssa ei vielä aksaa otettu, kun se sairasti kennelyskän sen verran rankemmin. Epidemia tuntuu jatkuvan jatkumistaan ja uusia sairastapauksia tulee tasaiseen tahtiin. Koda on onneksi säästynyt, mutta vakavasti harkitsen, pidetäänkö hallitaukoa nyt uudelleen varmuuden vuoksi.

Illalla meidän kevät näyttikin tältä! Joten hyvää Vappua vaan!

Sunnuntaina agilitykisat Riihimäellä. Aamu valkeni ihan yhtä valkoisena kuin mitä illalla. Kesärenkaat alla, joten eipä ollut tällä kelillä mitään asiaa lähteä liikenteeseen. Onneksi meidän radat oli vasta myöhään iltapäivällä, joten puolen päivän jälkeen ilman lämmittyä tiet olivat sulat ja lämmintä sen verran, ettei ollut pelkoa, että jäätyisivät! Kisapaikalla oli lumikylvyn sijasta mutakylpyä tarjolla, kuten sivun alussa oleva kuva osoittaa. Tai ei oikeastaan osoita, kuvasta ei käy ilmi todellinen mutakerroksen paksuus, mutta perusteellisen shampoopesun se vaati illalla...

Ilmoittautuessa olin ajatellut, että otan poikkeuksellisesti kolme rataa, hyppäri alkuun virranpurkuun, kun se Hattulassakin toimi hienosti. Kaikki radat tuomaroi Petteri Kerminen. Ääh, hyppäripä oli tällä kertaa päivän viimeinen rata! Ennen ekaa rataa lämpätessä Koda oli ihan höyryveturi, korvaton eikä tarjonnut edes kontaktia mitä tavallisesti kisoissa tekee. Eka rata oli tutustuessa ihan tavattoman kökön oloinen itselle, ei millään tuntunut löytyvät askelmerkeille paikkoja monessakaan kohtaa koko tutustumisen aikana. Odotuksen eivät olleet siis tälle radalle korkeat, mutta en osannut odottaa myöskään niin kamalan peetä suoritusta kuin mikä siitä sitten tuli. Koda tärisi odotusalueella, ei meinannut istua, tärisi lähdössä ja istuminen vaati useamman käskyn. Lähtöön yritin japanilaista, mutta jäi sitten liiaksi käteen kiinni, sen jälkeen sujuikin ihan mukavasti. Kunnes Koda syöksyi pituudelta putken väärään päähän vaikka mielestäni rytmitin, vedin ja kiljuin niin paljon kuin lähti... Jeppis. Kepit meni hienosti. Mutta puomi - haloo!? Koda tuli läpi! Eikä millään olisi korjannut, ihan ennen kuulumatonta! Sillä oli ihan jäätävällä tavalla kaasu hirttänyt kiinni. Korjasi kyllä, mutta vapautin VÄÄRÄLLÄ käskyllä. Voi jestas. A ei maistunut, joten mentiin vaan pois kentältä...

Toiselle agiradalle lämpätessä Koda tuntui normaalilta, oli messissä ja tarjoili kontaktia. Rataprofiilikin tuntui paljon sopivammalta ja ohjaukset löytyi mukavasti. Lähdössä keskusteltiin taas vähän istumisesta ja jouduin käskemään takaisin istumaan kentän puoleltakin kertaalleen. A meni nyt hyvin, pysähtyi ja vapautus oikealla käskyllä. Rata eteni mukavasti taas puomille asti. Siinä ajattelin, että menenkö vaatimaan loppuun asti vai riittääkö etutassut justiinsa kontaktialueella (videolla ei näy kuvakulmasta johtuen kunnolla, mutta kyllä ne tassut ihan selvästi oli kontaktialueella) ja tehdään rataa. Kodalle on vaikea paikka aina tuo, että jään puomilla sen taakse, joten päätin tällä kertaa, että antaa mennä ja vapautuskäskykin taisi olla oikea. Viimeiselle putkelle vaihdoin ohjaussuunnitelmat toisiksi, jostain syystä, vissiin taas vaan juoksin ilman sen kummempaa ajatusta. Oli tarkoitus juosta hypyn toista puolta ja vedättää vauhtia sieltä, mutta tuli nyt tehtyä varma-mutta-hitaampi ratkaisu. Tulos siis nolla ajalla -4,66 ja sillä jäätiin sijalle 10.

Koska Kodalla oli kivaa ja vauhtia eikä omakaan jalka ollut kipeä, niin mentiin vielä se hyppärikin. Kolmantena hyppynä oli risueste ja Koda katsoi sitä vähän ennen kuin hyppäsi, viime kevään kisoissa sama este oli mukana myös, mutta en muista, että silloin olisi katsonut sitä ollenkaan. Avokulman kepit meni hienosti, se on aina vähän jännä paikka, joten kiva homma! Kokonaisuutena semmoinen perussetti. Nolla plakkariin ajalla -8,00 (se on tarkkaa!) ja sijoitus 4.

Keskimmäisestä radasta puuttuu eka hyppy, mutta ei siinä mitään ihmeellistä ollut, perus suora hyppy. Kiitos videoinnista Tuijalle! 

https://www.youtube.com/watch?v=dyy68ap7ULw

Arkisto

© 2015 Sanna Pyykkönen. Sisällön kopionti kielletty. All Rights Reserved.