×

Virhe

[OSYouTube] Alledia framework not found

Vielä kerran, mätsärissä

Jälleen kerran viime tipassa päätös lähteä mätsäriin. Pikkasen tuli kiirus, kun mätsäri ei ollutkaan siellä missä kuvittelin vaan vähän kauempana. Onneksi myöhässäkin ottivat ilmon vastaan, kun kehätkään eivät vielä olleet alkaneet. Olipas aika mukava mätsäri kaikin puolin. Maalaismaisemissa, suht vähän väkeä ja rentoa menoa. Vähän jopa ihmettelin, kun välillä oli aivan hiljaista. Oikeasti hetkittäin kaikki koirat olivat hipihiljaa. Paikalla oli sopivan lämmintä ja aurinkoista, kun tuntia aikaisemmin ukkoskuuro rymisteli alueen yli ja vei pahimman helteen mennessään. Nurmi oli tietysti kostea, mutta mitä sitten. Kokonaisuudessaan tasan tunti vietettiin paikalla Kodan kanssa, kun kehien loppua ei jääty katsomaan. Sopivan mittainen setti näin arki-illaksi.

 

Koda kilpaili jälleen isoissa koirissa joita oli 19kpl kaikkiaan. Koda sai parikseen jonkin pienen vinttarin tai sen tyyppisen uroksen. Kodalla oli vauhtia ja intoa edellistä viikkoa enemmän. Kehän ulkopuolella yritti muutaman kerran alkaa volisemaan ja kehässä olisi malttia saanut olla enempi mukana. Yhteisjuoksu meni ok, joskin vähän oli kilpajuoksun makua mikä saisi jäädä pois. Tutkimisessa ensin kamalat hetkutukset ja pusuttelun yritys. Hampaita katsottiin pidemmän kaavan mukaan, kun välistä roikkuva kieli hieman hankaloitti asiaa. Koplaamiseenkin tuomari käytti aikaa ja vaivaa, mutta ei sekään Kodaa haitannut vaan häntä heilui iloisesti. Vähän sillä tavalla siis, että lähteekö mopo käsistä vai ei ja samalla väänsi itseään jotenkin kummallisesti, että lopulta nojasi peffallaan jalkaa vasten. Se oli uutta, mutta en korjannut, koska en usko moisen toistuvan. Seisominen meni ihan jees, muutamia kertoja jouduin korjaamaan. Vielä lopussa juostiin uudelleen kimpassa ympäri ja Kodalla meinasi mennä kilpajuoksuksi, äh. Meille sininen nauha ansaitusti.

Melkein heti päästiin sinisten isoon kehään. Ympäri juostiin kahteen otteeseen, yhteensä neljä kierrosta. Koda ravisteli korvia ja yritti välillä kaahottaa. Korvien ravistelua on ollut välillä kehässä juostessa ja epäilen, että korvantauskarvat jää jotenkin kutittamaan. Koda seisoi aika kivasti vaikka jonkin verran sitä sai välillä korjata. Hyvin kuitenkin, koska edessä oleva koira antoi häiriötä kyllä reilusti pyörimällä, kääntyilemällä ja pomppimalla. Tänään Kodalla toinen sija ja kotiin ruusukkeen, puruluun ja nappulanäytteiden kanssa.

Ensi viikolla onkin sitten jo se kauan odotettu Maailman Voittaja. Sinne ilmoittautumista ehdin jo katua ja harmitellakin, koska muistin miten tympeä sinne on mennä koiran kanssa. Viikon sisällä on kuitenkin fiilis alkanut löytymään ja ihan kivalta (tänään) tuntuu sinne mennä. Jos joku paniikki tässä vielä iskee, niin ensi viikolla on vielä mahdollisuus käydä Kouvolassa mätsärissä, mutta ihan hevin en sinne kyllä jaksa lähteä. Nää sai nyt olla tässä vaikka vähäksihän tämä nyt jäi. Ahkerasti piti käydä, mutta ei sitten tullut käytyä. Yritän innostua nyt treenaamaan kotona sitä liikkumista näyttelyhihnassa, jotta Koda tottuisi korvakarvojen kutitteluun ja itse yritän toki asetella korvantaukset, niin ettei ne kutittaisi. Ei ole kiva, jos messarissakin kehän juoksu menee korvien ravisteluksi!

Muuta erikoista ei nyt olla viikon aikana tehty ja tuskin tehdään seuraavankaan viikon aikana. Olen nyt pari viikkoa jakanut postia fillarilla ja päivät ovat olleet pitkiä ja paahteisia, joten jotenkin ylimääräistä energiaa ei ole itsellä ollut. Vähän jopa ärsyttää, että fillarikuvio on nyt sekoittanut minun juoksuharjoittelua. Toisaalta koitan ajatella, että ehkäpä siitä olisi jotain hyötyä siihen juoksuunkin sitten. Kodaa alkuun vähän ihmetytti, että miksi pitää jo neljältä kammeta kävelylle, mutta eipä se muuten ole vaikuttanut lainkaan aamu-uniselta vaan on ihan iloinen heräämisestä kellon ajasta viis :D

Maailman Voittajaan enää kymmenen yötä...

Kommentointi estetty. / Comments are now closed for this entry

Arkisto

© 2015 Sanna Pyykkönen. Sisällön kopionti kielletty. All Rights Reserved.