×

Virhe

[OSYouTube] Alledia framework not found

Keskikesän sekalaiset

Hupsista, melkein kuukausi edellisestä päivityksestä. Kodan karkureissua ennen olisi jo ollut päivitettävää ja nyt toki sitten vähän lisääkin. Jatkuvasti on ollut tarkoitus päivittää "huomenna" tai viimeistään "ensi viikolla". Tarkoitus on ollut myös kirjoitella ylös mm. Kodan harrastusvälineistä ja lisäravinteista, mutta ne saa kyllä odottaa vielä omaa vuoroaan. Palataan nyt kuitenkin aikaan ennen juhannusta ja sitten siitä eteenpäin...

Viikko ennen juhannusta Koda vieraili Korkeen koirahoitolassa kahden yön verran. Sopivan lämpimät kesäkelit osui kohdalle ja Kodalle valittiin ensimmäistä kertaa tarhamajoitus. Iso metsäinen tarha, jossa toki katto päänpäälle eli isohko mökki. Koda oli vaikuttanut ihan tyytyväistä oloonsa omassa valtakunnassa, mutta yllättävän avoimesti oli yrittänyt osoittaa mieltään ja käskeä hoitajia suksimaan suohon, mutta onneksi sitä ei nyt kenenkään tarvinnut sen kummemmin käsitelläkään. Onhan se ennenkin kokeillut tuolla joka kerta kaikki hoitajat, että kenen pillin mukaan tanssitaan, mutta ei noin voimakkaasti. Pohdin, että vaikuttaako loukkaantuminen ja sen jälkeen jäänyt pieni varautuneisuus tietyissä tilanteissa? Vai ympäristö, kukkona tunkiolla tyyppisesti? Kodan lemppari hoitaja oli kotiinlähdön aamuna luovuttamassa sitä, mutta ei ollut muuten ollut töissä, joten en tiedä olisiko hänen kanssaan ollut ihan normaalit sävelet.

Jälkeenpäin huomasin, että poikkeuksellisen ynseään asenteeseen on voinut olla ihan selkeämpikin syy. Kun hain Kodan pois, oli se ihan tavattoman kurainen, kun illalla (muistaakseni) oli satanut vettä ja Koda sitten hömpännyt kuraisia polkuja. Ei siinä siis mitään ihmeellistä, koira kyytiin ja kotona suihkuun. Suihkussa huomasin takajaloissa, molemmissa, turvotusta ja kuumotusta. Kuraa niistä pois hinkatessa jopa pienen murahduksen kuulin. Jalat oli todella kipeät, jalkojen takaosat kintereistä alaspäin anturoihin saakka. Kun tassut saatiin puhtaiksi, näkyi molemmissa jaloissa pari-kolme (per jalka) punaista kolikon kokoista länttiä, yhdestä tuli pieni tippa verta. Toisen tassun anturan reuna punoitti myös. Minä tyhmä oli vielä oikein hinkannut shampoon kanssa niistä kuraa pois! Koipia kivisti niin, että vähän tärisikin. Mieleen tuli kaksi vaihtoehtoa, ötökät tai hinkkautuminen johonkin karkeaan. Kipulääkettä löytyi onneksi kaapista ja se auttoikin nopeasti. Kilautin toki hoitolan väelle, että tämmöistä löytyi ja ovatko he nähneet mitään erikoista. Koda ei kuulemma ollut höntsännyt erityisemmin, toki oli jolkotellut katsomaan, jos joku ohi meni, mutta muuten oli hengaillut rauhallisesti. Myöhemmin jollekin tuli mieleen vielä semmoinen vaihtoehto, että olisiko herra sisäkoira ollut niin herkkä hipiäinen, että kurassa hengailu olisi vaikuttanut noin sinällään lyhyessä ajassa? Ongelman syy ei siis selvinnyt, mutta meni toki aikaa paranteluun. Hoitolaa en kyllä mitenkään asiasta syytä, huonoa onnea oli nyt vain matkassa. Läntit parani aika nopsasti, mutta anturan reuna otti enempi aikaa, kun se oli toki rasituksessa aina, kun liikkui. Pidettiin siis taas taukoa kovista alustoista. Vinkki vitonen tässä kohtaa, pihkasalva tuntui tepsivän pieniin haavaumiin/hiertymiin mukavasti.


Koda aamulenkillä ennen koirahoitolaan menoa.

Ja sittenpä tulikin juhannus ja sen kommellukset. Juhannusaattona käytiin geokätköilemässä Orimattilan puolella. Pöljänpolku tuotti verrattain rankan kiipeämisen korkealle rinteelle. Niin jyrkkä oli reitti, että useamman kerran piti etsiä vaihtoehtoja... Mäen päällä oli hyvä huomata, että ohjeissa vinkattiin kyllä ihan polkukin joka olisi tullut melkein perille saakka! Parit muut kätköt meni sitten vähän vähemmällä vaivalla vaikka tuli lähdettyä ensimmäistä kertaa kiipeilemään kallioille, Koda ei ymmärtänyt, että miksi en sitä huolinut mukaan vaan olisi urheasti halunnut kiivetä perässä... Yksi hukkakin tehtiin, puusilmät etsi piiiitkään helppoa peruspurkkia, joka oli huollettukin edellisenä päivänä ja ei vaan löytynyt.

Ja sitten olikin se Kodan karkureissu. Koda lepäili pari päivää ja todettiin sitten kaiken olevan ok. Lihasjumit meni levolla ja kevyelle liikunnalla ohi ja sen kummempia vaivoja ei ilmestynyt. Lukkoja (ja jopa ihan oviakin) olen tutkinut, mutta vielä lukkoja ei ole vaihdettu. Lukkoneuroosia olen potenut päivittäin ja tulen varmasti potemaan uusiin lukkoihin saakka ja varmasti tovin siitäkin eteenpäin. Ei ole kerta, kaksi eikä kolmekaan, kun olen palannut vielä autosta tarkistamaan lukot... Neuroosia helpottaisi toki myös ne himpskatin aidat, mutta tavoite "aidat kesäksi" on muuttunut muotoon "aidat syksyksi". Olen ehtinyt katumaan jo useamman kerran, että niitä aitoja ei laitettu ilman lupia, koska lupien hakeminen on osoittautunut todella tuskaiseksi operaatioksi.

Mitäs sitten... On satanut vettä ja on ollut tautinen helle. Kumpikaan sää ei ole innostanut oikein mihinkään toimintaan. Rallyjuttuja on tehty todella lyhyissä pätkissä parisen kertaa viikossa. Agilityhypyt on saatu vasta käyttöön ja parit setit hyppyjumppaa on tehty ja sitten ihan ihan pientä rallattelua siivekkeiden ja putken kanssa. Hallille asti ei olla päästy, lähinnä syinä helle ja/tai koutsattavien lomailu jolloin en pelkän pienen putkirallin vuoksi viitsi pakata itseäni ja koiraa autoon. Ajoaika 120min ja treeniaika 5min ei vaan kuulosta aina siltä fiksuimmalta vaihtoehdolta. Elän toivossa, että pian saadaan alkaa tehdä muutakin :)

Doboa olisi pitänyt tehdä ahkerasti. Mutta jotenkin vaivihkaa se unohtui, kun tuli kipeiden kinttujen takia taukoa. Nyt ollaan taas palattu munan äärelle ja tsempataan kovasti. Ollaan oikein ulkonakin doboiltu!

Viime viikolla helteet paahtoi, joten eräänä aurinkoisena iltana pidettiin pieni pihapiknik. Koda oli aivan hurjan iloinen, kun piknikvieraaksi tuli Alli! Aikas kivasti herrasväki asettui hengaamaan pariksi tunniksi. Allilla olikin jännittävä viikko, koska vietti viimeisiä päiviä nauttien kotirauhasta. Perjantaina se lysti taisi tykkänään loppua, kun huusholliin muutti punavalkoinen naskalihammas :) Saas nähdä milloin päästään tirriästä katsomaan ja hämääköhän väri Kodaa vai tunnistaako staffiaiseksi kuitenkin? Jännittäviä aikoja edessä, pitkää pinnaa vaan Allille ja lopulle laumalle :D

Kommentointi estetty. / Comments are now closed for this entry

Arkisto

© 2015 Sanna Pyykkönen. Sisällön kopionti kielletty. All Rights Reserved.