×

Virhe

[OSYouTube] Alledia framework not found

Enemmän kuin otsikkoon mahtuu

Pääsiäisviikonloppu oli pitkä, aurinkoinen ja yllättävän paljon kertyi asiaa kirjoitettavaksi. Niin hyvää kuin huonoakin, kuinkas muutenkaan. Kaikenkarvaisia ohittajia ja ohituksia olen ehtinyt talven aikana Kodan kanssa näkemään. Tänä viikonloppuna tuli sitten taas jokunen lisää, parempi olisi ollut möllöttää kotona. Mutta eipä sekään aina auta, huomasin senkin. Mutta keskitytään näihin mukavampiin juttuihin ja jätän valituksen seuraavaan postaukseen, tähän tulee höpötystä runsaasti ihan ilman sitäkin...

Aurinkoa on riittänyt jo tosi monta päivää putkeen. Sinällään ihan kiva, niin Koda keskittyi auringossa makaamiseen ja me muut sitten tietokoneella nettisivujen vääntämiseen. Koda sinnikkäästi makaa aurinkoisessa läntissä vaikka kuinka kuuma tulisi ja siirtyy läntin mukana, kun päivä etenee. Aiemmassa asuinpaikassa Koda sai lorvia ulkona tämmöset päivät, mutta täällä ei, koska aidat on edelleen kaupassa ja naruun en uskalla jättää, koska koskaan ei voi tietää kuka ja mistä syystä päättää pihaan tunkea. Viikonloppuna otettiin parit kuvat ulkona, voi sitten välillä kuvista seurailla tapahtuuko olemuksessa mitään muutoksia kesän mittaan.

 

Jos kuvaaminen on yksin hankaa, niin ei se kaksinkaan niin kamalan sujuvasti käynyt. Kodalle palauttelin mieleen naksun kanssa hännän heilutusta ja hyvin osasi. Paitsi sitten, kun olisi pitänyt pönöttää kameralle. Häntä vaan roikkui löysänä maata kohti. Vähän jotain pellejuttuja väliin, niin sitten häntä nousi, mutta taas lerpsahti. Ihan pönttöä, kun kehässä sitten hännässä on eloa ihan yrittämättä ja pitää varoa, ettei lähde mopo käsistä...

Sunnuntaina Koda pääsi mukaan, kun lähdin koutsaamaan. Ajattelin, että aidatulla pellolla voisin hetken pitää vapaana ja antaa spurttailla. Toteutus jäi kuitenkin remmikävelyksi, koska muita oli liikkeellä samalla ajatuksella ja ehtivät ensin. Ei Kodan reissu onneksi ihan tuohon jäänyt vaan koutsailun jälkeen vein Kodan Hyvinkäälle uimaan. Aika kiva, että kylpylä oli pyhänäkin auki. Koda jumppasi taas käännöksiä. Tein huomion, että käännökset vastapäivään sujuu sukkelammin ja niitä Koda jaksaa paremmin kuin myötäpäivään. Ero ehkä selittynee sillä, että pääasiassa on uitu altaan samaa reunaa ja käännös aina vastapäivään, joten lienee luonnollista, että tuo puoli on vahvempi sen vuoksi. Lopussa Koda sai taas hakea lelua vapaana, kun toinen uimari lopetti aikaisemmin. Kodalla oli niin kivaa, että se yritti lelua palauttaessa parkkeerata mun jalkojen väliin. Semmoinen sillä on tapana usein tavallisia leluja hakiessa. Juoksee siis seisomaan polvien väliin ja siinä mutustelee leluaan ja esittää kiemurtelutanssin, jos pepun päältä rapsuttaa. Hupsu otus luuli, että moinen sopii uimassakin! Juu, ei kyllä käynyt, olisipa aika "kiva" ajaa kotiin housun puntit litimärkinä.


"Anna - se - lelu!"


Lopun vapaamuotoiset pulikoinnit.

Ehdittiin myös vähän tokojuttujakin aktivointimielessä tekemään. Sen verran kuuma oli, että ei Koda kauaa jaksanut lenkin päälle tehdä. Liina joutuu roikkumaan perässä varmuuden vuoksi ja se ehkä Kodaa vähän häiritsi myös. Mutta enempi häiritsisi se, että se sinkoaisi pahimmassa tapauksessa kissan häntä suussa tielle ja auton alle, joten totutelkoon. Ihan minipieniä seuraamisia, pari noutojuttua ja merkkiä tehtiin. Merkillä Koda meni ihan kummalliseen paikkaan, että veikkaan johtuvan liinasta, koska normaalisti menee tosi tarkasti merkin taakse. Mietin ruudun tekemistä merkin sijaan, mutta päättelin, että ruudussa liina voisi vaivata vielä enempi.



Vähän väärässä paikassa, mutta asenne on kohdallaan.

Maanantaina tehtiin vähän pihalla puuhommia ja Koda sai puuhastella luun kanssa auringon paisteessa. Yhtäkkiä näin silmäkulmasta, että selän takana vilistää ruskea möykky ja samalla Jesse sanoo "koira!". Naapurista kuuluu kutsuhuutoja ja seikkailemaan lähtenyt sankari suunnisti suoraan luokse. Onneksi Koda oli saanut luunsa päätökseen ja onneksi karkulainen oli hyvin iloinen narttu. Staffutyttö antoi piutpaut kutsuhuudoille, mutta antoi hyvin itsensä kiinni, jotta sain työnnettyä kuusiaidan läpi takaisin omalla puolelleen. Olin koko viikonlopun ihmetellyt, että miten väki uskaltaa pitää useampaa koiraa vapanaana siinä pihalla, kahden suht vilkkaan kadun risteyksessä ilman mitään aitoja (ainoa pensasaitatsydeemi on tässä tonttien välissä) ja osin noin viisvuotiaiden (puhdas arvaus) lasten kaitsemana. Uusintaa ei karkulainen tehnyt, joten päätyi luultavasti ja onneksi naruun.

Venytetään pääsiäisviikonloppua vielä tiistaille ja jatkekaan staffimaisissa tunnelmissa. Eilen illalla heitettiin lenkki Allin hoodeilla hienossa kelissä. Kolmisen kilsaa oli tavoitteena, mutta melkein neljä se sitten SportTrackerin mukaan oli. Suht rauhallisesti mentiin ja Koda jaksoi hyvin. Ihan loppumatkasta vasta alkoi selvästi pidempi matka painaa tassuissa. Ei kuitenkaan naatti ollut vaan remmi pinkeänä posotti menemään ja lopuksi olisi vielä Allin kanssa painitkin maistuneet. Nyt aamulla tehtiin parinkilsan kierros eikä eilisestä pidemmästä lenkistä ole näkyvissä sen kummemmin fyysistä kuin henkistäkään väsymystä. Toki se itsellekin tuttu lihaskireys voi tulla vähän jälkijunassakin, mutta en usko, että mitään erityistä kuitenkaan on luvassa, niin normaalilta tuo vaikuttaa.

Nyt pitäisi alkaa kaivaa lukuintoa jostakin. Työttömän aika on pitkä, joten hain sitten opiskelemaan aikuislinjalle. Viikko sitten tipahti valintakoemateriaali luettavaksi ja kuukauden kuluttua olisi sitten ne kokeet. Jos opiskelupaikka irtoaa, niin sitten pitäisi tahkota viikonloppuopiskeluina tradenomiksi 2,5-vuodessa, jos vain motivaatio riittää. Huomenna taas on yksi työhaastattelu, mutta hassua on, että ei ole mitään muistikuvaa, että olisi ko. työpaikkaa edes hakenut... Tätä kai se teettää, kun hakee sitä sun tätä paikkaa mihin mielikuvitus vaan riittää...

Lopuksi vielä auringonpalvoja tältäpäivältä :)

Kommentointi estetty. / Comments are now closed for this entry

Arkisto

© 2015 Sanna Pyykkönen. Sisällön kopionti kielletty. All Rights Reserved.