×

Virhe

[OSYouTube] Alledia framework not found

Harrastelun makua

Kyllä nyt on koirapoikaa hemmoteltu harrasteilla kuluneen viikon sisällä. Mätsärisunnuntain jälkeen oli hyvä pitää maanantai ihan vaan lenkkipäivänä, poikkeuksellisesti aamulenkki venyi niin myöhään, että kulmakunnan kersat ruuhkauttivat fillareillaan ala-asteen liepeet. Ensimmäisten kohdalla Koda koitti pikkuisen heilutella häntää ja iskeä silmää rapsutusten toivossa, mutta siinä vaiheessa, kun vaellettiin 300 kääpiöfillaristin keskellä kotia kohti oli Kodakin jo ihmeissään. Huulipyöreänä katseli, että mistä näitä oikein riittää?! Tulipahan tämäkin koettua, ja vaikka aika ahtaasti hetkittäin mentiinkin, niin ihan rauhassa saatiin kulkea. Olen toki jo aikaisemminkin huomannut, että täkäläiset lapset eivät ole suunapäänä tulossa koiraa paijaamaan vaan menevät omia menojaan. Puolen vuoden aikana ei kukaan ole kysynyt saako silittää, puhumattakaan että kukaan olisi kyselemättä yrittänyt koiran kaulaan kapsahtaa.

Tiistaina Koda pääsi taas uimaan. Tällä kertaa hieman hämärissä tunnelmissa, kun sähköyhtiö oli pistänyt sähköt poikki joksikin aikaa. Pesupuuhat hoidettiin ämpäri+kauha -menetelmällä ja aika ällöä oli Kodan mielestä. Pesijänä oli Kodalle uusi tuttavuus ja tuo tyttö pisti Kodan ihastuksesta sykkyrälle. Onnenpoika, kun tyttö ehti työn lomassa pienen hetken rapsuttaakin. Uidessa tehtiin nyt niitä käännöksiä jotka oli ohjelmaan suunniteltu. Ja kyllä vain oli selvästi rankempi treeni näin kuin ihan vain suoraan uimalla. Välillä tehtiin käännöksiä ja välillä sitten ihan suoraa. Koska toisella radalla ei ollut ketään, niin sai Koda heittää ihan vapaanakin lenkkiä lelun perässä. Keltainen Koira oli taas tosiaan otettu esiin Kodalle, joten leluongelmia ei ollut. Uinnin jälkeen sähköt palasivat ja Koda pääsi ihan kunnolla suihkuun. Hyvä niin, koska muuten olisi tarvinnut kyllä kotona viedä suihkuun, altaassa on kuitenkin klooria. Palautusjuomat nassuun ja hoitoaineet hapsuihin, ja homma on pulkassa.

Keskiviikkona unohdin Kodan sisälle, kun mentiin itse pihalle leikkaamaan puita. Muistin vasta sitten, kun tulin takaisin sisälle ja Koda tuli eteiseen vastaan. Sori! Aikaisemmin olin arponut jaksankoviitsinkö lähteä hallille vai en. Nyt päätös oli helppo, Kodan piti päästä puuhastelemaan. Pakkasin taskuun namit, naksun ja laukkuun kameran. Ohjelmassa oli ikään kuin talvikauden päättäjäiset, niin porukka oli tuonut koirille erilaisia pelejä ja muuta puuhaa tokoilun oheen. Kodan kanssa tehtiin vain kontakti treeniä ja ihan minipätkiä seuraamista. Keskittymiskyky oli hyvin lähellä nollaa. Pelihommelit passattiin, koska Koda pelaa voimalla eikä taidolla, doboa tehdään kotonakin kuten myös laatikoilla puljaamista. Koikkerityttö Weeraa (Tarlatan Praline Godiva) päästiin moikkaamaan, ihanan avoin ja vilkas junnutyttö. Kodankin mielestä tytsy oli vallan hurmaava. Lopulta vein Kodan autoon odottelemaan ja otin kameran mukaan. Allista koitin napata muutamia kuvia, mutta koska linssille en lähtiessä uhrannut ajatustakaan, halli oli hämärä ja koira miltei musta, niin ihan hurjan suurta onnistuneiden kuvien saalista en saanut. Muutamia ihan kivoja kuvia kuitenkin.

Hallihommeleiden jälkeen siirrettiin autot meidän pihaan. Koda pääsi lenkille Allin kanssa. Yllätyin kuinka kivasti lenkki sujui. Koda ei vetänyt eikä perseillyt muutenkaan. Alli murahti pienesti kerran, kun Koda koitti mennä samalle tosi hyvälle hajulle. Muuten koirat kulki tosi kivasti ja rennosti keskenään. Jopa ihan kylkikyljessä tasaisesti tallustaen kuin vanha pariskunta konsanaan :D Lenkin jälkeen Koda oli niin onnenpoikaa niin onnenpoikaa, naama naurussa nujusi vielä pehmolelun kanssa pitkän tovin ennen kuin simahti nukkumaan. Torstai menikin sitten Kodalla nukkuessa, vissiin kuuppa väsähti kuitenkin. Vasta illalla oli taas menoa ja meininkiä normaaliin malliin.

Tälle aamulle katsoin uuden lenkin kartasta ja olipas "kiva" huomata, että reitti menikin jonkun maatilan pihapiirin läpi. Onneksi kello oli niin vähän, että voi olla, että talon väki oli vielä nukkumassa ja päästiin salaa livahtamaan ohi. Jännä havainto tuli tehtyä, heillä on ehkä hevosia tai muita eläimiä, koska semmoisen tarhan ohi mentiin. Sikäli jännä, että vaikka peltojen laidalla onkin, niin yhtälailla kaupungin kupeessa. Olisko tässä semmonen sauma, että voisi sanoa asuvansa sittenkin maalla?

 

Kommentointi estetty. / Comments are now closed for this entry

Arkisto

© 2015 Sanna Pyykkönen. Sisällön kopionti kielletty. All Rights Reserved.