×

Virhe

[OSYouTube] Alledia framework not found

Touhotellaan sinne ja tänne

Viikko on vierähtänyt, katsotaan vieläkö muistan edes puolet siitä mitä ollaan puuhattu.

Kodan viime viikonlopun harrastelut jatkui hyvin alkaneita polkuja. Käveltiin siis poluilla ja polkujen ulkopuolella. Meidän piti hakea myös geokätkö, mutta se venyi lopulta monen päivän projektiksi.

Ensimmäisellä kerralla ajattelin, että käydään nyt kätkö loggaamassa nopsasti, kun se sattui olemaan kävelyreitin varrella. Vielä mitä. Kodan kanssa kaiveltiin kivien koloja puolisen tuntia ja sitten luovutettiin. Seuraavana päivänä mentiin asenteella, että nyt se purkki saa luvan tulla esiin. Ja se tuli. Osuin heti kerrasta oikeaan kiven koloon. Mietinkin, että miten se on voinutkin jäädä löytymättä edellisellä kerralla. Tarinaa ei kuitenkaan vielä saatu päätökseen, koska purkissa ei ollut kynää eikä sitä ollut taskussakaan. Argh! Pari päivää puhisin asiaa, kunnes sitten huolella tungin kynän taskuun ja taaperrettiin kolmannen kerran purkkia kohti. Purkki esiin ja Koda istui kivelle viereen kuin sanoen, että hei daiju tää on niin nähty...

Viime sunnuntaina pääsin lähes puolen vuoden tauon jälkeen agiliitämään. Jokunen viikko takaperin minulle ehdotettiin, että voisithan lainakoiraa juoksuttaa? Sitä sitten ajatusta mietittiin ja sitten ei enää voinut vastustaa. Kääsna Topi joutui uhrautumaan ja juoksemaan mun kanssa. Olipa meillä hauskaa! Topi on ihan erilainen kuin Koda. Sanoinkin alussa, että me tarvitaan sanakirja tai ollaan aika hukassa. Eka rata meni juurikin niin, kumpikin ihmetteli ja yritti ymmärtää toisen tekemisiä. Virheitä tehtiin ja paljon. Toisella kierroksella oltiin jo kumpikin paremmin kartalla ja menoa saattoi sanoa paikkapaikoin jopa sujuvaksi ja virheitä ei juuri tehty. Topi kisaa kolmosissa ja osaa paljon, joten sikäli sitä oli helppo lähteä ohjaamaan. Katsotaan kehkeytyykö tästä sen suurempia vai ei.

Maananaina Kodalla oli taas uintivuoro. Meistä johtumattomista syistä homma ei mennyt kyllä ihan putkeen, mutta loppujen lopuksi treeni tuli tehtyä. Olin juuri alkanut Kodaa pesemään, kun mulle huikattiin, että meidän vuoro myöhästyy. Altaassa ollutta koiralaumaa alettiin häätää ulos etuajassa. Joku koirista oli ilmeisesti pyöräyttänyt altaaseen haisevan yllärin. Kylpylän työntekijät reagoivat ihailtavalla vauhdilla ja tehokkuudella tilanteeseen. Parisen kymmentä minuuttia siivousoperaatiota seurailtiin. Kodalla oli sikäli kurja kohtalo, että ehdin sen kastella ja joutui sitten märkänä odottamaan. Uintipari ei ihan ehtinyt pesuun, joten sillä oli parempi tuuri. Lopulta altaaseen päästiin ja epäonni seurasi Kodaa edelleen. Toinen koira ehti ottaa keltaisenkoiran haltuunsa. Kodalle oli mukana varalta oma lelu joka kelpasi juuri ja juuri. Koda kuitenkin kateuksissaan ui jopa kylkimyyryä, kun toinen koira vingutteli leluaan. Oli ihan pakko kysyä, että eikö löytyisi toista keltaistakoiraa. Tiskin alta onneksi löytyi, mutta samalla kuulin sen olevan viimeinen laatuaan. Vinkuleluilla on pelottavan lyhyt elämä nelijalkaisten uimamaistereiden hampaissa. Mistä löydämme yhtä hyvän korvikkeen jatkossa?

Keskiviikkona Kodalla oli taas menoa suunniteltuna. Tarkoitus oli kävellä hallille, tehdä kontaktitreeniä ja kävellä takaisin. Ja ohessa tavata Alli. Koda yllätti niin positiivisesti, että hienojen kontaktitreenien lisäksi tehtiin jopa huvikseen hieman seuraamista ja jääviä. Lähtiessä Koda vielä pikkuisen nujusi Allin kanssa aivan onnesta rinkelinä. Alli kyllä yllätti Kodan tykkänään, kun haukkui potkulautapojan ihan pystyyn. Koda peesaisi täpäkkänä vaikkei selvästikään tajunnut mistä oikein oli kyse. Loppu viikon aikana on nähty lenkillä lisää potkulautoja ja rullalautoja eikä ne Kodaa säväytä millaan tavalla, joten ei se ihan oikeasti hiffannut mistä Alli vetäisi herneet nenuun eikä jäänyt sitä myöten mieleenkään :)

Mutta sitten kissat. Meillä on pihassa pyörinyt koko talven kaksi kissaa. Reippaita citykissoja, jotka eivät pelkää ketään eikä mitään. Molemmat on tällä viikolla kohdattu vähän liian läheltä. Ensimmäinen oli loikoilemassa roskiksen takana, kun lenkille lähtiessä tiputin roskapussin. Koda huomasi, onneksi remmi oli räpylässä lyhyellä ja kunnolla. Kävi karjaisemassa ihan naaman edessä kerpeleitä. Kissa ei väistänyt senttiäkään. Se väisti noin kaksi metriä, kun hätyytin sitä pois. Eilen pimeässä kohdattiin toinen saman tyyppisesti. Musta kissa norkoili pimeässä kuusiaidan juurella. Onneksi jälleen Kodan remmi oli passelisti kädessä, koska tämäkään ei väistänyt senttiäkään. Mikä on hyvin huolestuttavaa, koska Koda on kuitenkin päässyt lähes niiden iholle. Reilusti alle puoli metriä on väliin ilmaa jäänyt molemmilla kerroilla. Alkuun kissat väistivät laiskahkosti, mutta kuitenkin väistivät ihan reilusti. Nyt ovat ilmeisesti oppineet, että Koda on kiinni eikä pääse tulemaan. Kesää kohti mennään ja jossain vaiheessa aita tulee pihaan ja Koda saa alkaa ulkoilla vapaana. Jos vanhat merkit pitää paikkansa, niin kissat ei aidasta piittaa vaan kulkevat siitä huolimatta. Huolestuttaa. En tiedä kenen kissoja ovat ja toisekseen omistajille avautuminen tuskin muuttaa tilannetta. Kissat ovat lähtöisin tuosta vilkkaan tien toiselta puolelta, joten kissojen hyvin vointi ei taida olla ylipäätään omistajien mielen päällä. Yritänkö sinnikkäästi niitä nyt hätyytellä, jos vaikka vähän koiran pelkoa heräisi? Vai haenko kylmästi ESYltä loukun ja toimitan kollit kissataloon, sitten kun Kodan vapaus alkaa koittaa?

Kommentointi estetty. / Comments are now closed for this entry

Arkisto

© 2015 Sanna Pyykkönen. Sisällön kopionti kielletty. All Rights Reserved.