×

Virhe

[OSYouTube] Alledia framework not found

Agility SM 2012

Kisaviikonloppuna tein molemmista päivistä lyhyet tulospäivitykset tänne, mutta nyt paremmalla ajalla nivoin koko viikonlopun yhteen. Mitään aikaisempaa tietoa en ole poistellut, mutta hyvin paljon olen lisännyt. Video radoista on yhtä uusintaa lukuunottamatta, mutta siinä ei menetetty mitään oleellista. Valokuvia en toistaiseksi ole netistä onnistunut bongaamaan, mutta ehkäpä myöhemmin? Omaa kameraa ei mukana ollut, mutta kuvaajia oli radan reunalla muuten kyllä.

Aloitetaan perjantaista. Perjantaina aamupäivällä pakkasin viimeisiä kamoja valmiiksi reissuun. Jännitys oli jakautunut kahtia ja mielenkiintoisella tavalla lievensivät toisiaan. Iltapäivällä oli ohjelmassa kauan odotettu magneettikuvaus. Viisi vuotta sitten sain ensimmäisen kerran lähetteen joka valitettavasti kumottiin ja nyt tämän vuoden alussa lohkesi uusi lähete, kun mitkään muut tutkimukset eivät ole vastauksia tuoneet. Magneettikuvauslaitteessa sain viettää yhteensä tunnin. Ensimmäisessä puolikkaassa kuvattiin alati kipeä jalka josta vikaa ei ole löytynyt. Toisessa puoliskossa sitten selkä joka on yhtälailla alati kipeä ja saanut aikoinaan tuomion välilevyn pullistumasta. Pakko sanoa, että äänimaailma oli melko psykedeelinen ja kuulosuojaimista radio ei aina jaksanut kantaa. Puolivälissä sain alustavan tiedon, että jalka täytyisi samantien röntgenkuvata magneetin jälkeen, mutta kuvauksen lopussa tuli tieto ettei tarvitsekaan, kun edelliset kuvat on riittävän tuoreet. Mitä lie lekuri nähnyt kuvissa? Viikon päästä saan tulokset...

Illalla pakattiin kimpsut ja kampsut autoon ja oltiin illalla Jyväskylässä. Sokos hotelli Alexandrassa otettiin koiravieras hyvin vastaan ja Koda saikin mukavan tervetuliaspussin jossa oli monensorttista herkkua ja rulla kakkapusseja. Iltakävelyllä bongailtiin tuttuja ja tuntemattomia koiraturisteja. Yöllä Koda kuunteli hotellin ääniä turhan tarkasti eikä olemista helpottanut, että huone oli kamala pätsi. Aamulla valitin asiasta ja meille luvattiin uusi huone.

Lauantai valkeni aurinkoisena ja päivä oli varattu joukkuekilpailulle. Aamupala teki matkallaan melkoista jojoliikettä ja välillä sai samaa suupalaa nieleskellä useampaan kertaan. Tai ainakin siltä se tuntui. Kisapaikalle Tikkakoskelle oli parinkymmenen kilometrin ajomatka joka taittui nopsasti. Paitsi, että yksissä liikennevaloissa taisi olla vikaa, koska ne ei koskaan vaihtuneet vihreiksi. Aikamme odotettua ja katsottua kuinka edellä olijat painelivat turhautuneena päin punaisia, mekin mentiin punaisia päin. Lopunviikonloppua ko. valot vilkkuivat keltaisina, joten taisi oikeasti olla vikaa. Tosi kauan niissä odotettiin ja sillä välin muista suunnista autot pääsivät useamman kerran. Perillä oltiin aamulla puoliyhdeksältä ja saatiin joukkueelle numeroliivit jakoon ja päästiin pystyttämään leiriä. Aurinko paistoi armotta ja varjoisia paikkoja ei ollut. Seurakaveri Misan bongattuani varjoisa häkkipaikka löytyikin hänen teltan tyköä. Kiitos Misa!

Medien joukkuekisan tuomaroi Jari Tienhaara (avustavaa tuomaria en muista). Rata oli varsin vauhdikas ja hauska, sekä kontakteja tuli kokoradan edestä: puomi mentiin kahteen kertaan ja A sekä keinu olivat mukana myös. Kinkkisia paikkoja oli rataan ujutettu toki. Riman joukkueesta ensimmäisinä radalle lähtivät Arppa ja shelam Nonnih. Mallikasta menoa, mutta harmittavasti kepeiltä vitonen ja aavistus yliaikaa.

Omaan vuoroon oli aikaa reilusti joten muiden ratoja ehti hyvin seuraamaan. Kaikkien säkäluokkien radat pyöri samaanaikaan, joten paljon jäi näkemättäkin. Koda starttasi oman ryhmänsä loppupuolella ja meininki oli melkoisen touhukas ja tunnelma jännittynyt, josta syystä kontaktit oli melkoista räpellystä. Koda teki aika vauhdikkaan suorituksen ja kontakteja harmittelin, kaukana kauniista olivat ja varsinkin ensimmäisen puomin alastulo oli ruma, joskin ihan oma vika, kun en mennyt pidemmälle vaan turhaan ajatus oli seuraavila esteillä. Radalta kuitenkin nolla joskin selvisi, että puomilta oli annettu vitonen, mutta tuomari oli sen samantien korjannut pois (en tiedä kumpi tuomari nosti vitosen ja kumpi kumosi).

Mutta ihan toisenlainen ongelma odotti maalissa, ajanotto ei ollut käynnistynyt! Toiseen kertaan jouduttiin siis radalle jossa virheitä ei laskettaisi vaan ekan radan virhepisteet merkitsisivät, mutta hylky olisi hylky. No keppien jälkeen tuli yllättäen hylky, radalta ulos ja koira kävelylle Jessen kanssa. Sitten kuulutettiin takaisin tuomareiden kanssa keskustelemaan. Kilpailujen johtava tuomari (Ritva Herrala) kehotti radalle vielä kerran tekemään suoritusta josta vain aika katsottaisiin ja hylyn tullessa aika olisi ihanneaika. Nyt saatiin aavistus vetää henkeä ja etsiä koira takaisin jäähdyttelylenkiltä. Tällä kertaa ihanneaika alittui 4s, yksi rima tippui, mutta sen ei siis väliä. Eli kaiken kaaoksen jälkeen tulos nolla!  Hellettä oli noin +30 joten tosi kuuma oli. Radan jälkeen Koda pääsi pulahtamaan lampeen. Ihanneaika 47s., aikavirhe -4,13s., nopeus 3,95m/s, ratavirheitä 0. Videolta myöhemmin katsoin aikaa ja ensimmäinen suoritus olisi ollut reilun sekunnin nopeampi, joten ero ei ollut niin suuri kuin se itsestä tuntui.

Tuon episodin aikana muuten katosi jännitys aika tehokkaasti. Kiitos rimalaisille tsemppauksesta hässäkän aikana!

Linkki ratapiirrokseen.

{youtube:www.youtube.com/watch?v=09KVQEUYQ5U&list=UUNhSJPJewH7ieLLSrY9b0xg}

Kolmantena koirakkona radalle lähti Sari ja parson Tuikku jotka tekivät hienosti nollan. Tässä vaiheessa joukkueen sijoitus oli 9. ja positiivisin mielin odotettiin päivän huipentumaa, ankkureiden suorituksia. Viimeinen kierros mentiin säkäluokka kerrallaan, joten kaikkien suorituksia oli mahdollisuus seurata. Medit olivat viimeisenä ja riman koirista jäljellä oli Kim ja shelam Popi jotka tekivät nättiä rataa, mutta valitettavasti puomin alastulolta tuli vitonen. Joukkueen lopullinen sijoitus oli 11. Joukkueita oli mukana 54. Omasta mielestäni varsin kivasti siis meni!

Päivällä käytiin syömässä muualla ja varvas kävi taas tosi kipeästi pois paikoiltaan vaikka olin sen teipannut, mutta teippi oli päivän aikana löystynyt. Muuten jalat eivät kovin pahasti kipuilleet.

Illalla hotelliin palatessa oli iloinen yllätys, uusi huone oli viileä! Koda jäi kiltisti ja hissun kissun odottelemaan, että käytiin syömässä. Illalla vielä poitsu pääsi kävelylle jonka jälkeen nukkui hyvin yön. Aamulla oli välillä levoton ja puhisi, kun kuului haukkuja ja ulvontaa muualta. Reilu veto jättää aamulla puoli seitsemän taukoamatta ulvova koira yksin huoneeseen aamupalan ajaksi...

Sunnuntaina vuorossa oli yksilökilpailut. Kisapaikalle ei tarvinnut mennä niin aikaisin, joten saatiin (yrittää) nukkua pidempään. Aamulla Kodan kanssa mentiin pissalenkille samalla hissillä mennen tullen jonkun tosi ihana bortsun kanssa. Koda yritti jodlata sille ja vikitellä, mutta ei saanut vastakaikua. Aamupala upposi nyt edellispäivää paremmin.

Kisapaikalla odotti Anne Viitasen kinkkinen hyppyrata ja siihen astinen tuloslista näytti pitkää hyllyjen rivistöä. Toiveet ei alkujaankaan olleet korkealla, mutta tässä vaiheessa ne vähäissetkin toiveet tuloksesta karisivat tykkänään. Ansaa ansan perään, kieputa, pyöritä, käännä ja väännä. Huh! Rata ei kuitenkaan ollut mahdoton, joten tavoite kohtalaisen ehyestä suorituksesta maaliin saakka piti edelleen. Suurin pelkojen paikka oli kepit avokulmassa ahtaassa välissä, koska se on viimeaikoina ollut se vaikea asia meille.

Koda oli radalle mennessä rauhallinen. Fiilis jännittinyt, mutta ihan ok. Ensimmäinen kiemura ja ansa selvitettiin kivasti. Ja sitten pakka levisi kuin jokisen kuuluisat eväät viidennen esteen jälkeen. En ehtinyt lähellekään sitä paikkaa mitä kuvittelin ja Koda pamautti vauhdilla putkiansaan. Videolta huomasin, että suunnittelemani valssin sijaan ennen vitosta teinkin takaaleikkauksen, jossa hävisin siis askeleita. En tiedä olisiko tuo kuitenkaan vaikuttanut oikeasti, koska sen verran haipakkaa Koda eteni. Yritin koota paletin, koska loppu olisi kuitenkin vielä tehtävissä. Kepeillä Kodan sain oikean väliin, josta se otti ja pamautti taas putkeen hippulat vinkuen. Tämän jälkeen otettiin suunnaksi suoraan maalialue, mutta matkalla Koda sai jonkin riemukkaan idean käydä hyppelemässä pituus esteen päällä tsekkaamassa mikä se oikein on. Se siitä ehyen radan tavoitteesta.

Harmitti. Ei haettu nollaa, ei edes tulosta vaan kohtalaista suoritusta maaliin saakka. Saatiin viisi ensimmäistä estettä ja pirusti vauhtia. Harmitus ei kauaa jaksanut kuitenkaan vaivata, olihan rata tosi kinkkinen ja edellisenä päivänä kuitenkin tehtiin hyviä suorituksia. Sadettakin oli luvattu joten päästiin kotimatkalle ennen sitä :D

Linkki ratapiirrokseen.

{youtube:www.youtube.com/watch?v=j2O7sZF3zRw}

Nyt sitten mietitään mitä ja miten seuraavaksi lähdetään treenaamaan ja mitkä on seuraavat tavoitteet. Osallistuminen SM-kisoihin oli meillä yksi pitkäaikaisempi tavoite ja se nyt saavutettiin. Ainakin kontaktien vahvistamista jatketaan ja etenkin kisatilanteissa jännityksen vaivatessa. Keppien avokulma onkin jo ollut listalla ja sille tullaan tekemään jotain. Myös vauhti on yksi juttu. Kisauran alussa Kodalla oli taipumus kulkea kisoissa lujempaa kuin treeneissä, mutta kokemuksen myötä se tasaantui. Nyt kuitenkin on taas merkkejä samasta asiasta jolloin tulee ongelmaksi ohjauksen suunnittelun hankaluus. Tätä lienee syytä pohtia. Nyt jäädään kuitenkin kisatauolle ja heinäkuussa todennäköisesti myös treenitaukoa pidetään.

Fico ja Emilia tekivät hienosti tuolta vaikealta hyppäriltä nollan ja selvittivät tiensä iltapäivän finaaliin agilityradalle josta tuli yksi kieltovitonen ja lopullinen sijoitus komeasti 28. Myös Luka ja Sami tekivät komean nollan hyppärillä ja sama meno jatkui agilityradalla ja kantoi voittoon. Onnea nyt kaksikertaisille Suomen mestareille! Tämän voiton myötä kirjattiin meidän seuraan siis kuudes perättäinen medien mestaruus - aika huikeaa!

Kommentointi estetty. / Comments are now closed for this entry

Arkisto

© 2015 Sanna Pyykkönen. Sisällön kopionti kielletty. All Rights Reserved.