×

Virhe

[OSYouTube] Alledia framework not found

Ylämäki, alamäki...

Edellisestä postauksesta meni nyt sitten viikko vaikka lupailin päivitystä jo tiistaille... No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tiistaina kokeilin miten jalat nyt kestää juoksemista. Maanantaina varvas loksahti taas pikaisesti pois paikoiltaan, mutta yllättäen ei jäänyt ihan sairaan kipeäksi. Teippasin kuitenkin ennen juoksemista jalkaterät ja polvet ja juoksin matolla, niin ei ole pitkä matka kotiin... Aika nopeasti alkoi kinttuset pistää vastaan, mutta ei pahasti joten juoksin vaan. Kahden kilsan nurkilla nykäisin vahingossa sen pirskatin narun irti masiinasta ja sehän pysähtyi ja nollaantui... Siitä ei sitten enää ollutkaan yhtään hyvä jatkaa juoksua vaan kävelin tovin polvi jomottaen, olin siis jotenkin taas kääntänyt jalkaterää. Kodan kanssa tehtiin jotain tottishommeleita, mutta ei kai mitään erikoista, kun ei mieleen jäänyt. Merkiltä saatiin useampi nappisuoritus kyllä.

Illalla sitten junalla Hartwall-areenallle seuraamaan Cesar Millanin "Trust your instics tour"-settiä. Odotuksena oli hauskaa show jenkkityyliin, mutta ei mitään ahaa-elämyksiä. Sarjaa olen katsonut ihan satunnaisesti ja yhden kirjan olen ostanut (jota en ole jaksanut lukea edes puoleksi), mutta on aika hyvä käsitys hepun ajatusmaailmasta ja tyylistä kouluttaa. Jännä muuten oli, että puolivuotta sitten lippujen tullessa myyntiin keikka sai paljon palstatilaa mediassa joissa kyseeenalaistettiin Millanin koulutusmetodit, mutta nyt kun itse esiintyminen oli, niin eipä juuri missään siitä kirjoitettu. Hesarin sivuilta löytyi pieni juttu, kun oikein kaivoi. Herra tuntuu siis jakavan mielipiteitä todella vahvasti puolesta ja vastaan. En muuten kuulu kumpaankaan "leiriin" vaan suhtaudun samalla tavalla kuin muihinkin kouluttajiin - poimitaan omasta mielestä hyvä jutut ja jätetään loput. En pidä häntä sen kummempana kuin muitakaan, tyyppi on vaan onnistuneesti tuotteistettu jenkkityyliin.

No mutta sitten itse showhun. Paikalla oli selvästi niitä ns. hurmoksessa heiluvia millanisteja. Vieressäni istuva nainen käyttäytyi kyllä siten, että olisi sopinut hyvin herätysjuhlille ja kun ympärille vilkaisi niin ei ihan ainoa tainnut olla... Valtaosa porukasta vaikutti olevan kyllä ihan tavallisia ihmisiä ja ihan tolkuissaan. Esitys kesti kaksi tunnin pätkää ja kyllähän siellä viihtyi ihan mainiosti. Cesar voisi kyllä alkaa heittää ihan puhtaita Stand Up-keikkojakin, kyllä siinä ainesta on, ihan oikeasti :) Esitys oli siis varsin hauska ja suuri osa-ajasta käytettiinkin yleisön naurattamiseen. Asiaakin totta kai mukana, toivottavasti ensimmäistä koiraa harkitsevia oli yleisössä, koska perusjuttuja koirasta esitettiin nasevasti kuin myös niitä tavanomaisimpia kohtia joissa moni menee metsään. Näistä asioista ei jäänyt mieleen mitään josta olisin ollut erimieltä. Loppupuolella Cesar esitti videoiden ja sykkeen mittauksen avulla miten ohjaajan hermostuminen/sykkeen nousu vaikuttaa koiraan suoraan ja aika hyvin näkyi osuvan kohdalleen. Tässä yhteydessä koira tuijotti intensiivisesti toista koiraa ennen "räjähdystä", niin Cesar kevyesti napautti kantapäällä koiraa takaosaan ja tarkoitus tällä oli ilmeisesti havahduttaa ja sitten päästä rauhoittamaan tilannetta. Oman käsityksen mukaan tuollaisessa tilanteessa kostetus kyllä tuppaa pikemminkin hetsaamaan koiraa kuin rauhoittamaan. Saatoin toki ymmärtää väärinkin, mun englannilla ja loppupuolla jo vähän turtuneena.

Hyvät pätkät oli myös eroahdistuskoirista ja omistajan toiminnan merkityksestä. Yksi video kyllä osoitti mainiosti kuinka kovasti koiranlukutaidon opettelulle olisi tarvetta. Epävarman koiran ohi kulki toinen koiran ja koira alkoi rähjätä ohittajan tullessa kohdalle kuin syötävä ja yleisöltä kysyttiin onko koira aggressiivinen. Aika tasan taisi areena huutaa kyllää ja eitä... Näitä tällaisiä erilaisia tilanteita otettiin useita esille ja kerrottiin mikä on pielessä, mutta jätettiin kertomatta miten tulisi toimia. Selvästi ajatus oli, että jengi kotiin lähtiessä ostaa DVD:t ja kirjat mukaansa? Muutakin kamaa oli myynnissä kuten t-paitoja, mukeja, lippiksia, pantoja jne.

Lavalla kävi muutamia suomalaisia koiria mallikoirina. Lähinnä näyttämässä, että pentu saa ruokakupin, kun se on ensin suorittanut tehtävän ja miten koiraa talutetaan ruokakuppien ohi. Lopuksi lavalla kävi pari rotikkaa tekemässä tottista ja näyttämässä mallia, että ne ei ole mitään petoja, kun niillä on asiallisesti tekemistä ja niitä koulutetaan yhteiskuntakelpoisiksi. Cesar kertoi omasta taustastaan Meksikossa ja miten hän alkoi kävelyttää jenkeissä koiria ja siitä se homma sitten lähti. Poikansa (12v) kävi mainostamassa omaa tulevaa ohjelmaansa ja Cesar mainosti oman sarjansa seuraava kautta (ja näytti pätkän, jossa sitä ensimmäistä kertaa purtiin) ja esitteli uuden sarjansa, jossa korjaa eurooppalaisia katupiskejä ja uudelleen sijoittaa niitä.

Kotiin päästiin autokyydillä, mutta naureskeltiin, että kävellen olisi ollut ennemmin perillä... Puolen tunnin jonotus oli messarin parkkihalliin maksamaan. Muualta olen lukenut, että messari aikoo lisätä maksuautomaattien määrää tämän jälkeen.

Keskiviikkona Kodan kanssa tehtiin taas pikkuisen tokoa. Metallikapulan noutokin muuten onnistuu jo. Ai niin, ohjattunoutokin on jo paremmalla mallilla, mutta ei sitä ihan just olla tehty. Illalla hyppäsin Sannan matkaan Hyvinkäälle seuraamaan Ripen agitreenejä. Talvella olen tainnut viimeksi nähdä poitsun menoa. Ja sehän on kehittynyt huimasti, suunta on eteenpäin ja rataakin alkaa pikkuhiljaa osata lukea. Ja niin uskomatonta kuin se onkin, niin riisenikin voi olla valtavan näppärä radalla! Ei suinkaan kömpelön näköistä ollut meno vaan vallan notkeaa ja nopeaa. Syksyllä rotumestiksiin?

Torstaina lenkki suunnattiin siten, että hain kyläkaupasta Illalle vähän sapuskaa. Koda sai siis suorittaa kaupan edessä odottelun, max. 2min. Terassilla oli joitain ihmisiä, mutta Koda jäi kiltisti makaamaan paikoilleen. Ulos tullessa huomasin, että Kodan ohi meni metrin päästä pari miestä ja Koda oli noussut istumaan. Ahteri oli samassa kohtaa kuin mihin sen jätinkin, joten ei se ollut sen enempää liikkunut. Kotona tehtiin pari vauhdikasta takaakiertoharjoitusta pallopalkalla, jonka jälkeen vielä pieni kävelylenkki. Olisin teettänyt vielä pari merkkiä, kun törppö olisi ollut valmiiksi ulkona, mutta ei Koda halunnut. Ajattelin, että nyt on sen mielestä puuhattu jo ihan riittävästi ja jätin sikseen.

Perjantaina siivoilin vinttiä aamupäivän ja jossain vaiheessa huomasin, että Koda arpoi sänkyyn hyppäämistä. Käytin iltapäivällä sitten kävelemässä ja liikutin sinne tänne ja ei liikkeissä näkynyt mitään. Ehkä se ei sitten ollut mitään? Illalla sama arpominen sohvalle hypätessä. Kävin heti katsomassa ulkona liikkeet ja ei mitään poikkeavaa. Mutta ei hypännyt rappurallin yli sisään tullessa kuten yleensä. Sitten koplaamaan. Selkä jäykkä, mutta ei kipeän oloinen. Pitkällisen ronkkimisen jälkeen arkuus löytyi vasemmasta takareidestä. Todennäköisesti siis edellisenä päivänä pallon perässä sinkoillessa venähtänyt. Ei reidessä ollut turvotusta eikä lämpöä, mutta arka se oli ja oikean nostaessa oikean takajalan ylös peppu tippui lattiaan. Viikonloppuna siis ohjelmassa lepoa BoT-takki päällä, lämpöä ja kevyttä hierontaa. Reiden takiahan se sitä selkää jännitti, joten sekin jumittaa kyllä nopeasti eli sitäkään ei unohdeta. 

Lauantaina Koda oli jo selvästi rennompi.  Hyppäämistä yritin rajoittaa, mutta eipä aina voi olla paikalla vahtimassa. Iltapäivällä arpoi vähän sohvalle hypätessä, mutta pääasiassa hyppäsi hyppynsä ihan ok. Vieraitakin kävi ja Koda oli ihan mutkalla ilosta, Koda sai uuden miestuttavuudenkin ja keskittyikin sitten lähinnä hänen hauskuuttamiseen ja testaamiseen. Kovin kauaa en antanut hösätä vaan passitin yläkertaan lepäämään.

Sunnuntaina Koda liikkui turhankin iloisesti ulos mennessä... Liikkeet edelleen ok, selkä ok ja hieroin sen kevyesti ajan kanssa - Koda taisi nukahtaakin. Oikeaa reittä sai hieroa, venyttää ja kääntää ihan vapaasti, mutta vasempaan siirryttäessä pää pomppasi ylös. Vähän se aristi edelleen, mutta ei niin pahasti. Hyppäämistä edelleen yritin vahtia, mutta ei enää arponut.

Maanantaina aamulla kävelylle. Koda liikkui normaalisti ja pihaan palatessa spurttaili normaalisti ja sisään pinkaisi normaalisti. Illan treenit jää kyllä varsinaisesti treenaamatta, mutta jotain kontaktin alasmenoja tms. käydään puuhastelemassa mielen virkistykseksi. Tulevana lauantaina on koikkereiden erikoisnäyttely Riihimäellä ja sitten sunnuntaina agikisat Janakkalassa. Toipumiseen tähdätään kyllä täysillä, peukut ja varpaat pystyssä...

Annen blogista sain lukea iloiset uutiset: Ficosta on eilen tullut FI AVA! Mahtavat onnittelut Fico, Outi ja ohjaaja Emilia!!!

Kommentointi estetty. / Comments are now closed for this entry

Arkisto

© 2015 Sanna Pyykkönen. Sisällön kopionti kielletty. All Rights Reserved.