×

Virhe

[OSYouTube] Alledia framework not found

Koda ja Fido matkalla

Keskiviikkona illalla Fido pyyhälsi meille leikkimään Kodan kanssa ja huisin hauskaa pojilla olikin. Illan koittaessa Fidopa ei lähtenytkään kotiin vaan jäi yökyläilemään...

Emännän ja isännän lähdettyä Fido tovin katseli ovea ja ihmetteli, että mikäs juttu tämä oikein on ja hetken kuluttua tosikin, että jaahas ollaan sitten täällä, ja meni sohvalle syömään luuta. Leikin väsyttämät veljekset nukkumaanmeno ajan koittaessa nukahtivat samantien ja olivatkin ensimmäisinä sängyssä. Fidokin nukkui vieraasta paikasta huolimatta hyvin sikeästi, mutta parisen kertaa piti naapureita komentaa, kun ne meinasivat jotain kolistella.

Torstai aamuna kuudelta ylös ja lenkille. Päätin kokeilla kuinka lenkkeily sujuu ilman kuonopantoja, että laittaako veljekset ranttaliksi ja kuvittelin jo kuinka remmeihin paketoituneena roikun kaahaavien koirien perässä. Mutta eikö mitä, pojat yllättivätkin positiivisesti ja kulkivat oikein mallikkaasti. Jopa Koda, joka ei tunnu osaavan yleensä minkäänlaisia käytöstapoja, kun mukana on muita. Ilmeisesti Kodan remmikäyttäytyminen menee soosiksi muiden ihmisten seurassa eikä niinkään koirien? Lenkin päälle reilu pari tuntia vauhdikasta painia ja sitten lattialla lojuikin kaksi hyvin väsynyttä kooikkeria. Vielä ennen junaan lähtöä herättelin veljekset uudelle lenkille, mutta poikien ollessa kovin nuutuneita oli lenkki rauhallinen ja nuuhkuttelupainotteinen.

Sitten ensimmäiseen junaan. Junaa odoteltiin rauhassa ja junaa kohti molemmat koirat kävelivät hännät heiluen. Koda hyppäsi muittamutkitta junaan, mutta Fidopa sanoi, että EI, EN VARMAAN TULE! Asiasta ei jääty keskustelemaan vaan poika tuli junaan ja ihan omin jaloin. Pakko mikä pakko. Ja seuraavat vaihdot sujuikin kuin vanhalta tekijältä. Junassa pojat olivat aika rauhakseen, kun aamulla oli enimmät virrat purettu jo pois. Viimeisessä junassa oli muitakin koiria joten välillä sai poikia ojentaa liiallisesta innokkuudesta. Koda rakastui kauniiseen irlanninsetteri rouvaan joka istui edessämme ja yritti säännöllisesti sukeltaa penkkien ali uikutuksen säestämänä. Ja voi sitä iloa, kun lopultakin sai sitä vähän tervehtiä!

Kuudelta illalla juna oli perillä Kontiomäessä ja kylläpäs pojat hämmästyivät. Täällähän on TOSI kylmä ja luntakin vielä! Varpaathan siinä meinasin Fidolla äkkiseltään jäätyä, kun lämpöisestä junasta lumelle joutui. Niin ja vastassa vieras ihminen - hui! Siitäkin kuitenkin selvittiin ja matka jatkui vielä tunnin verran autolla ja auton lähdettyä liikkeelle oli molemmat koirat jo nukahtaneet. Perille päästyä vastassa olikin tiukka bichon Abri ja Koda jo vanhastaan muisti, että ei siihen kannata mennä. Fido ei sitä tiennyt ja tottakai narttua pitää yrittää heti nuuhkuttamaan. Siinähän sitten kiersi Abria puolen metrin etäisyydellä kuin kissa kuumaa puuroa. Tiukka Abri oli vähän pelottava, kun se niin kovasti komentaa, mutta kuitenkin se on niin ihana, että ei voi pysyä loitompana. Ja oli taas vastassa vieras ihminen ja vieläpä mies! Siinäpä olikin ihmettelemistä, kun joutuikin käsittelyyn, mutta ei sekään paha rasti loppujen lopuksi ollut, kun saihan siitä namia. Vähän vielä Kodan kanssa leikkiä ja ulkona pihan tutkimista ja uni maistui koko yön.

Perjantai aamuna mittari näytti reilua -20 astetta pakkasta. Pitkien ulkoilujen sijaan paljon lyhyitä. Veljesten kylmän siedossa on selvästi eroa, kun Fido nostelee jalkojaan hyvin pian, mutta Koda taas ei ole varpaitaan valittanut. Aamun lehti povasi iltapäiväksi -27 pakkasastetta - toivottavasti ei toteudu tuo ennuste! Tätä kirjoittaessa mittarissa on -19.

Ulkoilujen jäädessä vajaiksi, pojat saivat välipalaksi hirven vasan kylkiluuta. Hyvää oli. Kaiketi. Koda napsi parissa minuutissa omansa. Fidolla työssä taas kesti pidempään, nautiskelija. Hyvä niin, ei ainakaan mene masu sekaisin ja palakaan ei samasta syystä ollut iso.

Ensimmäiset pöytäharjoitelmat meni molemmilla varsin hyvin. Molemmat pojat malttoivat seisoa hyvin ja antoivat "tuomarin" tutkia. Harjoitukset jatkuvat ja muutama "tuomari" koitetaan saada kopeloimaan.

Iltapäivällä lähdin kauppaan ja koirat jäivät kotiin isän kanssa. Fido, joka ei ole mamman perään itkenyt, oli itkeä kitissyt hetken ulko-ovella, kun auto kaarsi pihasta pois Surprised

Iltalenkki tehtiin remmissä ja kenenkään varpaat ei jäätyneet. Hyvä homma. Pakkasilmasta taas vähän virtaa lisää ja poitsut painivat tovin, jos toisenkin.
Pöydällä seisomisharjoitukset sujuivat myös illalla mallikkaasti ja kuviakin siitä saatiin todisteeksi, niitä sitten näytille myöhemmin. Illalla pari uutta kasvoa ja kopeloijaa pistäytyi, mutta kohtaamiset ei menneet järin hienosti, mutta tutkimiset saatiin tehtyä ja lopulta jopa hiukan Fidokin kävi moikkailemassa. Koda haukkui Fidon mallin mukaan vaikka ei edes ollut oikein kärryillä, että mitä se velipoika haukkuu.

Taas on molemmat koirat väsyneitä ja uni maistuu. Fido on ottanut unipaikakseen nojatuolin uunin edestä ja paikkahan on tosi lämmin, kun uunia on pitkin päivää lämmitetty!

Lauantaina aamulla tehtiin taas poitsujen kanssa lenkki vaikka pakkasta olikin edelleen sen kaksikymmentä. Alkoi Fidokin selvästi edellisen päivän aikana tottua kylmään eikä varpaat enää palelleet. Sitten odoteltiinkin Saijan ja Hobbyn saapumista jännityksellä. Ilmeisesti auton mielestä suunta oli liian kovia pakkasia kohti ja kiukutteli? Kaikesta huolimatta Saija ja Hobby pääsivät perille turvallisesti ja kyllä Fido oli iloinen oman emännän saapumisesta ja Hobbysta myös. Koda oli Hobbysta toista mieltä. Ilmeisesti Koda oli ottanut reviirin ja siellä asustavan nartun eli Abrin, omakseen ja puolusti sitä ärhäkkäästi. Sisätiloissa Koda ja Hobby pidettiin siis erossa toisistaan, mutta ulkona ei ollut mitään ongelmaa vaan Kodakin juoksi ja leikki Hobbyn kanssa ihan iloisesti. Ennen pimeän tuloa tehtiin lenkki metsään ja jäälle. Kivaa oli. Koda ja Fido päättivät hukata korvansa ja juoksivat toisella rannalla kävellyttä ihmistä kohti, eivät aivan luokse kuitenkaan. Tästä sitten otettiin Fido kiinni, kun se oli reissuun lähtijä näistä kahdesta. Mutta kuinka ollakkaan Koda päätti seuraavaksi juosta miehen luo ihan yksin ja ihan luokse haukkumaan. Onneksi tuo ihminen ei jäänyt huomioimaan koiraa vaan jatkoi matkaansa ja Kodakin tuli takaisin. Kaikkea sitä joutuukin näkemään. Ilta kului painin, leikin, luun syönnin ja remmilenkin merkeissä.

Sunnuntaina suunnaksi otettiin Kajaani heti aamulla. Näyttelyyn siis. Ensimmäisenä kehään pääsi Hobby. Hobby esiintyi oikein kauniisti ja koira olikin sitten pu2. Toiseen sijaan oli tyytyminen, kun tuomari ei ymmärtänyt Hobbyn tyytyväisyys murinaa tutkittaessa. Sitten kooikkereiden vuoro. Nippe ja Fido nuorten luokassa ja Fidolle eri ja Nipelle eh. Koda avoimissa ja tuomari oli Kodan mielestä kamala ja pakitti pöydällä eikä sen jälkeen suostunut ravaamaan enää kunnolla. Loikki ja koikkelehti kuin päätön kana. Tulokseksi eh. Avoimissa oli myös velipuoli Tico joka sai erin. Shanti veli otti ja vei koko potin kotiin, eli ROP meni sinne. Kasvattajaluokassa oltiin mukana myös (Fido, Nippe, Shanti, Koda) ja KP sekä toinen sija. Hävittiin Cavalriina´s kennelille.

Koirat autoon ja kotimatkalle. Matka meni hyvin ja kaikki koirat nukkuivat sikeästi.

Kommentointi estetty. / Comments are now closed for this entry

Arkisto

© 2015 Sanna Pyykkönen. Sisällön kopionti kielletty. All Rights Reserved.