Koda kävi eilen kävelyllä sai pienen herkun ja kuvittelin sitten vetäytyvän pitkille päikkäreille, kun ihmisväki lähti kyläilemään juhannuksen nimissä. Ilmeisesti tämä oli Kodasta jo kulunut ja tylsä juttu, joten järjesti vähän toisenlaista ohjelmaa. Pieni muotoisen halvauksen olin saada, kun Jessen työpuhelimesta kysyttiin, että onko Koda hukassa? Että karkulaissivustolla on meidän asuinalueelta löytynyt koikkeri ja otettu talteen. Heti kohta saatiin kuvaakin vielä varmistamaan asia vaikka eihän meidän nurkilla muita koikkereita olekaan. Pian olikin jo kiinniottaja puhelimen päässä ja saatiin osoite josta karkulaisen voi noutaa. Puolen tunnin paluumatka tuntui poikkeuksellisen pitkältä, liikennevalot ärsyttäviltä ja matkalla ehti monta skenaariota miettimään. Koira kuitenkin löytyi ehjänä ja kunnossa vaikkakin kovin väsyneenä.

(kiinniottajan ottama kuva ilmoituksesta)

Vaihteeksi tiivis ja lyhyt päivitys, kun tiedän seuraavan olevan taas mitaltaan pitkä. Viime viikolla Kodan kanssa käytiin M&M-putiikissa valjasostoksilla. Kriteereinä oli, että remmit ei saa mennä kainaloon, lapaan ei saa osua ja karvaa ei saa syödä. Seuraavalla kerralla lisäisin listaan, että ei saa keikahtaa ikinä koskaan, koska se on raivostuttavaa... ...

Kulunut viikko on ollut tosi tavallinen, mutta kuitenkin tapahtumaakin on riittänyt. Koda on ottanut kuntoutuksessa taas askeleen eteenpäin, minä olen päässyt kisaamaan ja Koda esitteli pienen punkkiyllärin. Alkuviikosta ehdin vähän taas kuunteluoppilaaksikin, kun menin seuraamaan Team Alli&Mimmin rally-tokon ratakurssin viimeistä kertaa. Tarkoitus on ollut mennä aikaisemminkin, mutta aina on tullut jotain estettä. Kodan kanssa, kun ollaan omatoimisesti treenattu, niin oli aivan paikallaan käydä tsekkaamassa, että ollaanko rataa tehty siten miten pitääkin. Samalla nähtiin avo-luokan tehtäviä radassa mukana eikä nekään vaikuttaneet hirmuisen vaikeilta vaikka toki vaativatkin perusteellista treenaamista. Treenien jälkeen tulin siihen tulokseen, että Kodan kanssa homma on oikeasti tosi hyvällä mallilla ja pitäisi pakata treenivälineet autoon ja mennä johonkin vieraaseen paikkaan pieneen häiriöön treenaamaan. Se olisi se seuraava oleellinen askel meidän kohdalla.

Näyttelyyn valmistauduttiin lauantaina metsälenkillä ja pesulla. Suunnitelma sinnikkäiden niskavillojen taltuttamiseen ei toiminut, joten ne nyt täytyi vain hyväksyä. Sunnuntaina aikaisin ylös ja liikenteeseen. Näyttelypäivä oli onneksi juuri sopivan lämmin, koira jaksoi hyvin ja itseä ei paleltanut. Koda jatkoi ennakoidusti mätsäreissä jo havaittua linjaa eli hurjan innoissaan kaikesta ja käytöstavattomasti. Kehää odotellessa pusuja Koda jakoi auliisti vähän jokaiselle joka vain suvaitsi hieman huomiota antaa. Kehässä sama meno jatkui ja aika työlästä oli saada esiintymään sievästi.