×

Virhe

[OSYouTube] Alledia framework not found


Kaksi viikkoa on ilmeisesti liian pitkä väli kirjoitella asioita ylös. Tässä välissä tuntui, että ei ole oikein mitään kirjoitettavaa ja nyt tuntuu siltä, että joitain juttuja on jo unohtunut. Hellettä siis piti suht pitkän aikaa. Koda lepuutti varpaitaan ja ne on nyt kunnossa. Helteiden vuoksi lepuutettiin, koska oli vaan niin kuuma. Tällä viikolla on lorvailtu, koska vettä on tullut kuin saavista kaatamalla. Rallytokoa on tehty ratamaisesti pariin otteeseen ja kivaa on ollut. Lenkkiä on heitetty keskenään ja kuonoseurassa. Tänään käytiin viimeisessä mätsärissä ennen erkkaria. Kolmet mätsärit jäi nyt käymättä varvasvaivojen sun muun takia ja tuntuu siltä, että niille olisi ollut kovasti käyttöä.

Kodan varpaista tuli tämän viikon teema. Sunnuntain Koda sai aikalailla lepuutella varpaitaan, mutta kun ne näyttivät rauhoittuvat, niin maanantaina uskallettiin lähteä Mimmin ja Allin kanssa lenkille, kun valittiin reitiksi pehmeää alustaa. Lenkin jälkeen olisin Mimmin kanssa kurkannut, että miten varpaat jaksaa, mutta Koda vetäisi tassut napakasti mahan alle, ettei sitten katottu. Pesun yhteydessä sitten katsoin ne ja vähän tuntuivat aristavan, mutta punoitus ei lisääntynyt. Tiistai aamuna heti kurkin, että olivatko yön aikana rauhoittuneet. No eipä olleet. Toisesta varpaasta oli puskenut märkää, joten varvas ja varpaanvälikarvat olivat ihan tahmeat. Harmitti ja ärsytti, vaikka Koda ei itse valitellut kipua ollenkaan. Päätin, että loppu viikon saa varpaita lepuuttaa ja pidetään varpaat puhtaina, kuivina ja tarvittaessa tossut jalkaan, jos nuoleskelua esiintyy.

Otsikkoon kiteytyy tämän viikon toiminnat. Tokoa kuunteluoppilaana, pari lenkkiä koirakamun kera, uuden tempun opettelua ja vanhan kertausta. Aivottomuudesta huolimatta jälleen Koda toi palkintoja kotiin vanhan kertailun saralla eli mätsäristä. On se ihmejuttu! Palataan kuitenkin alkuun ja aloitetaan tokojutuista.

Viimetipan ihminen täällä taas hei. Kaksi takarajaa tuli eilen vastaan ja vaikka päätökset on tehty aikoja sitten, niin vasta eilen illalla sain tehtyä asian eteen tarvittavat toimenpiteet. Onneksi kuitenkin muistin, aika usein kuitenkin on unohtunut. Koda on siis ilmoitettu Spanieliliiton juhlaerkkariin ja Maailman Voittajaan. Näyttelytaukoa tulee 1v8kk, joten joku fiksumpi olisi ehkä ottanut jonkin ryhmiksen tuohon alkuun, mutta ei me vaan :D Saas katsoa otetaanko tuohon väliinkään mitään. Koska työnhaku eikä Lotto ole tuottanut tulosta, jäänee haaveillut viimeiset Cacibit metsästämättä. Niin, viimetipan ihmisellä olisi ollut aikaa melkein 8-vuotta hoitaa asia... Mutta ei kyllä ole ollut suurempaa hinkua titteleiden perään, joten ei ole niin vakavaa. Lokakuussa Koda siirtyy jo veteraaneihin, aika uskomatonta!

 

Ainakin tänään tuntui siltä, että iloisella mielellä voi toisinaan hyvin korvata puuttuvaa järkeä ja käytöstapoja. Oltiin siis mätsärissä ja olisi ihan hyvin voinut luulla, että Kodalle ei kukaan olisi koskaan kertonut miten siellä kehässä oikein kuuluisi olla ja käyttäytyä. Ja ikääkin oli? Pellehermannishowsta riippumatta kouraan ojennettiin punainen nauha ja lopulta jopa punaisten kolmas sija palkintoineen. Hämmentävää... Hampaita harvemmin katsotaan siten, että koiralla on nippanappa yksi jalka maassa ja kieli kurottautuneena kohti tuomarin korvaa. Paljon meidän on kuulkaas hommia tehtävä tolkullisen kehäkäytöksen palauttamiseksi! Ok, no ehkä lieventävänä asiana on, että Koda on kolme päivää joutunut olemaan tekemättä oikein mitään, koska mulla on ollut kaamea flunssa. Ja on edelleen, mutta ajattelin, että selviän parista tunnista mätsärissä ja Koda saa purkaa energiaa edes vähän. Lenkille en vielä kykene, mutta jospa jo heti maanantaina oltaisiin takaisin lenkkipoluilla.

Arkisto

© 2015 Sanna Pyykkönen. Sisällön kopionti kielletty. All Rights Reserved.