×

Virhe

[OSYouTube] Alledia framework not found


Viikon takaisissa kisoissa oli fiilis pielessä, joten viikko käytettiin siihen oikean fiiliksen etsimiseen. Käytännössä siis ei treenattu rataa, ei treenattu edes erikseen tehtäviä. Sen sijaan ihan vaan naksuteltiin iloista kontaktia ja innokasta parin askelen seuraamista. Kisoihin mennessä fiilis oli ihan kiva, kisapaikalla valmistautuessa erittäin kiva, suorituksen aikana kiva ja suorituksen jälkeen tosi kiva :) Fiiliksen viilaaminen siis kannatti!

Tänään Riihimäellä oli Kodan toiset viralliset rallykisat. Pisteitä katsoen tulos oli oikein hyvä, 92p. Fiilis oli kuitenkin huono. Niin huono, etten odottanut edes tulosta. Videota ei ole tällä kertaa edes katsoa, että miltä se näytti. Otetaan nyt sitten tulos tuloksena ja jätetään märehtiminen kokonaan? Suunnilleen näin, mutta joitain asioita on poimittava työstettävien asioiden listalle.

Kaksi yötä toisiin rallykisoihin. Edellisistä tulee kuluneeksi kolme viikkoa, mutta treenaaminen on ollut selvästi turhan löperöä. Kaksi viikkoa meni, ettei päästy hallille treenaamaan ja se näkyi tämän viikon hallitreeneissä. Lisäksi Koda on leikkinyt dementikkoa ja edessä istumiset ovat olleet kamalan vinoja ja istuvan koiran kiertämistehtävä on muka tosi vaikea ja pehva nousee. Lisäksi treeneissä Koda tarjosi ahkerasti jalkojen välissä istumista sivulle käskyn kuultuaan. Ihan käsittämätöntä!

Koda kävi tänään iltapäivällä hakemassa rokotukset. Rutiini juttu jo varttuneelle herrakoiralle, eikös? Koda ei ole saanut reaktioita mistään rokotuksista, jos oikein muistiani kaivan niin ehkä jonkin rokotuksen jälkeen ollut unelias rokotuspäivänä. Noin 3h rokotusten jälkeen kuulin kuinka Koda sohvalla rapsuttaa päätään, huikkasin sille, että mitäs oikein puuhaat? Ja Koda nosti päätään ja kurkkasi selkänojan yli ilmeellä, että en mä täs mitään erityistä. Ja minä parkaisin, että eihelevettisentään!

Oikeasti oli tarkoitus tuossa joulukuun alkupuolella tarkemmin tarkastella, että miten Kodalla menee vuosi loukkaantumisen jälkeen. Luulen, että pidän tästä suunnitelmasta kiinni, mutta koska olen huomannut nyt vetkuttelevani ja tunkevani koiraa suunnilleen pumpuliin, niin ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki antaa pieni ajatus asialle. Ja luulempa, että otetaan nyt rohkeita askeleita ennen fyssarille menoa, johon on aikaa siis 3,5vk. Myönnän, että ajatus hirvittää.

Koda jaksaa edelleen riemastua lumesta ja etenkin niistä ensimmäisistä lumiralleista. Illalla lunta oli jo viitisen senttiä ulos mennessä ja rapulla istuminen lupaa odottamassa aiheutti jopa pientä hihkumista. Luvan saatuaan spurttailikin sitten aikas riemuissaan ympäriinsä :) Tänään on satanut lunta lisää ja otettiin kamerakin ulos mukaan. Eiköhän tämä ole hyvin nopeasti katoavaa laatua nyt kuitenkin, joten en ole jaksanut vielä alkaa lumenluontivälineitä kaivamaan esiin, kamera riittäköön tässä vaiheessa

Ilmeisesti huonot kenraalit olivat kuin olivatkin hyvät kisat. Ei nyt ihan buenot, mutta tosi hyvät kuitenkin! Aamu alkoi jännittävästi jäisen tien ja kesärenkaiden yhdistelmällä, mutta ennakoinnin vuoksi oltiin kuitenkin hyvissä ajoin paikalla. Seuraava jännä olikin kisakirjan kirjoittaminen ja vahvistaminen. Tällä kertaa Koda meni heittämällä medeihin, sen kummemmin Kodaa ei edes mitattu, muodon vuoksi vain, ja mikrosirukin löytyi. Oletin olevan ihan mutkaton juttu Kodalle ja sitä se olikin, mitä nyt veti itsensä ilosta mutkalle tuomarin kanssa ja hankaloitti sirun löytymistä sillä tavalla.

Arkisto

© 2015 Sanna Pyykkönen. Sisällön kopionti kielletty. All Rights Reserved.