×

Virhe

[OSYouTube] Alledia framework not found


Keskiviikko -iltana kokoontui muutama kooiker Mäntsälän laitamilla. Fido, Fayza, Koda ja Riki. Yhteiskuvat jäivät aikalailla haaveiksi, mutta tässä pari kuvaa, nyt jo vuotiaaksi ehtineestä nuorimmasta Callitris-pojasta Rikistä. Pienet "kehätreenit" tehtiin ja Riki käyttäytyy mallikkaasti vaikkakin hirmuisen vilkkaasti olisikin ratkeamassa joka suuntaan. Reilun viikon päästä Rikikin pääsee erikoisnäyttelyyn näyttäytymään Hyvinkäälle ja kyllä hyvillä mielin tätä koiraa lähteekin näyttämään :)

Kuvissa Riki 1-vuotiaana:

Sunnuntaina Kodalla oli taas toimintaa ihan riittämiin. Iltapäivällä Saija ja Fayza tulivat lenkkeilemään ennen agilitytreenejä. Fazu oli taas alkuun tulisella tuulella ja Kodasta tuntui selvästi, että muutaman metrin hajurako on ihan kiva ja ehkä kannattaa katsellakin ihan toiseen suuntaan... ...

Viikonloppuisin nukutaan pitkään. Varmasti, jos ei satu olemaan koiraa ja koiramaisia harrastuksia! Heti aamusta siis Sanna ja Rippe tulivat noukkimaan meidät mukaan ja ajeltiin Hollolan metsiin.

... joten sehän on hyvä syy laittaa takkeja työn alle, eikös? Samalla tulee sitten testattua on vuoden opiskelut tuottaneet tulosta...

...

Sunnuntai-ilta vierähti agiliidellen. Koulutettavia ilmestyi paikalle vain yhden koirakon verran (Sanna ja Rane). Rane pääsi tekemään kontakteja osana rataa ja vähän erikseenkin.

Lauantaina herättiin aikaisin ja lähdettiin ajamaan kohti Punkalaidunta. Kesken matkan alkoikin sitten sataa ja sitähän riitti sitten koko päivän enemmän tai vähemmän (satoi, kun oltiin ulkona, ei satanut, kun oltiin sisällä jne...).

Männä sunnuntaina Koda jätti omat treenit väliin, koska lauantain kisapäivä oli melko raskas. Mukaan poika kuitenkin pääsi, kun Saija ja Fayza kävivät meidät noukkimassa kyytiin. Ohjelmassa oli agilityä ennen vähän muuta...

...

Meidän olisi ollut kyllä Kodan kanssa parempi aamulla vain kääntää kylkeä ja jättää kisat väliin. Sen verran surkealta meno tuntui ja näytti ja tulokset olivat sen mukaisia.

Illalla juuri ennen pimeän tuloa otettiin leikin lomassa pienet keppitreenit, kun ei olla pariin viikkoon kotona treenattu mitään. Koda siis on alkusyksystä pienimuotoisesti opetellut oikeaa sisäänmenoa kepeille ja itsenäistä suorittamista. Alku oli vähän turhan paljon "vauhtia ja vaarallisia tilanteita", kunnes maltti löytyi ja lamppu syttyi.

Sunnuntai-ilta käytettiin agilitaamiseen, kun aamupäivä meni siellä Helsingin näyttelyssä. Talvikausi alkoi ja sen myötä kouluttaminen myös. Kevyt aloitus tuoreelle koutsille eli puolet ryhmästä oli vain paikalla.

Sunnuntainahan kuuluu tottahan toki herätä kuudelta ja lähteä hämärän aikaan ajelemaan kohti koiranäyttelyä! Näin siis Kodan kanssa teimme ja kurvattiin Mäntsälän kautta, josta poimittiin Fayza mukaan ja ajeltiin Helsinkiin.

Torstai-iltana suunnattiin piiitkästä aikaa hakusiin. Mukana Koda, Noki, Rane, Rippe ja Viva.

Kodalla intoa oli koko kesän edestä. Pelattiin kuitenkin varman päälle eli suurin osa ukoista etsittiin taputusapujen kanssa. Ensimmäiselle Koda ei malttanut hiljentyä ollenkaan keskilinjalla ja käskyn tultua lähti rääkyen etsimään hippulat vinkuen. Ukko löytyi nopsakasti ja ilmaisuhaukku alkoi kuulemma jo ilmassa... Toinen maalimies etsittiinkin ihan pimeänä ja Koda löysi tämänkin heti. Kaksi viimeistä otettiin taas taputusavuilla ja todettiin, että aivan suotta. Tekemisen vimma on jotain ihan käsittämättömän suurta, työmotivaatio korkea, hurjan sitkeä ja toistoja kestävä. Jos tyyppi ei heti löydy, niin Koda ei suinkaan myy maitaan vaan jatkaa etsintää sitkeästi. Joku porukasta totesi, että onneksi Koda ei ole riisenin kokoluokkaa, voisi jo alkaa hirvittää. On meinaan vauhti ja vimma sitä luokkaa... Ensiviikolla jatketaan treeniä!

Arkisto

© 2015 Sanna Pyykkönen. Sisällön kopionti kielletty. All Rights Reserved.