×

Virhe

[OSYouTube] Alledia framework not found


Sunnuntain ohjelmassa oli kaksi rataa Iisalmessa.

Molemmat radat olivat hienoja ja ensimmäinen oli vauhdikaskin. Valitettavasti ekan radan super-herkältä muurilta putosi pala tuulen vireestä... Vitonen ja kolmas sija ja luokan nopein aika. Toisella radalla alkoi väsymys selvästi painaa, vauhtia ei ollut aivan niin paljon kuin yleensä ja yksi rima tuli alas. Vitonen jälleen ja kolmas sija.

Tosi tyytyväisiä ollaan silti, koska radat olivat muuten puhtaat ja meno iloista. Kuviakin on galleriassa!

Lauantaina aamulla neljältä herätys keula kohti Kajaania jossa puoliltapäivin aloitettiin viikonlopun kisarupeama.

Ekalla radalla meno oli niin holtitonta ettei ikinä ennen! Joskin arvattavissa, kun koirapoika oli autossa liki 8h ja hihnassa juokseminen ja spurttailu ei kuitenkaan aja samaa asiaa kuin vapaana kirmaaminen. Koda odotti hienosti ja lähti hyvin, keinulle juoksi reikäpäässä ja odota-käskyn myötä hyppäsikin sitten alas. Pari estettä meni taas ok, mutta puomista kaahasi suoraan ohi ja suoritti sen takaperin sitten mentiin hypyistä ohi, juostiin riemukaaria poistuttiin kesken pois...

Toiselle radalle otettiin koirallekin aivot mukaan ja tehtiin se toivottu LUVA-nolla ja päästiin toiselle sijalle. Hieno poika :)

Paikalla oli muitakin koohoja; Ronja ja Quita jotka myös tekivät hienoja suorituksia.

Keskiviikkona 2.6. Tampereella oli iltakisat joihin suunnattiin. Tuomarina toimi Harri Huittinen joka oli päättänyt, että koirat ja ohjaajat siinä samalla saavat juosta hippulatvinkuen. Aikoihin oli vähän kaikillä vaikeuksia ehtiä paahtavassa auringon paisteessa.

Ensimmäiselle radalle odotettiin vuoroa edellä olevan koiran rataa seuraten. Kunnes aivan yllättäen selän takaa hyökäsi iso uros Kodan päälle. Kiva. Ja sitten heti käsky lähtöpaikalle. Hyvinpä kulki? Juu ei, Koda oli aika sekaisin, että meniskö vai eikö menis ja mihin menis. Hylly taisi tulla siinä kolmannella hypyllä, mutta en viitsinyt alkaa korja koiraparkaa oikealle puolelle vaan ajattelin, että yritetään mennä mahdollisimman sujuvasti ja rennosti. Puolessa välissä rataa Koda oli jo melko rento rata menikin muuten virheettä. Loppusuoralla Koda ei halunnut irrota vaan odotti, että tulen sen mukana. Jälkeenpäin ajattelin, että ei olisi pitänyt mennä ollenkaan radalle tuolla kertaa, mutta minkäs teet, kun ei siinä hetkessä tajunnut.

Toiselle radalle aikaa ehti kulua jo sen verran, että hyökkäilyt unohtuivat ja Koda lähti radalle normaalin iloisesti ja vauhdikkaasti. Kepit tuottivat harmaita hiuksia alussa ja lopussa joten 10 sieltä, mutta muuten tosi hyvä ja vauhdikas suoritus. Tällä päästiin kolmannelle sijalle.

Lauantaina 29.5. Sport Riesenit järjestivät kokeenomaisen treenin johon menin sitten maalimiehiksi ja tapahtuman päätteeksi treenattiin vielä itsekin. Sateisessa metsässä vietettiin seitsemän tuntia piilotellen ja itikoita huitoen. Kodalla oli siis pitkä päivä autossa odotella omaa vuoroaan, mutta kun oma vuoro koitti, niin lujaahan sitten taas mentiinkin... ...

Arkisto

© 2015 Sanna Pyykkönen. Sisällön kopionti kielletty. All Rights Reserved.