Aika tapahtuma rikas oli tämäkin viikonloppu. Lauantaina kisattiin agilityn piirinmestaruudet Hämeenlinnassa. Koda oli mukana epäivirallisessa joukkuekisassa RimA:n medien 2.joukkueessa. Joukkueemme vei mestaruuden! Sunnuntaina taas tavoiteltiin cacibia Tervakosken KV:ssa ja tavoitteet saavutettiin!

Kodan esteistä on pitänyt laittaa kuvia joten tänään nyt lopultakin ne kuvat räpsin. Samalla myös Koda sai harjoitella taas seisomista joten pari kuvaa siitäkin.

Yksi kunnon lepopäivä ehti Kodalla olla ennen tiistai-illan treenejä. Ja Koda alkoikin lepäilyn heti sunnuntaina kisojen jälkeen ja nukkui vielä tiistainakin iltapäivään, kunnes treeneihin tuli lähtö. Hallille päästessä huuto oli taas sen sorttinen, että olisi voinut luulla, ettei agilityä olisi moneen viikkoon päässyt harrastamaan!

Lauantai
Pitkästä aikaa viralliset agilitykisat, tällä kertaa Vääksyssä. Kaksi agilityrataa ja tuomarina Kari Jalonen. Radat oli kivat, sää oli aurinkoinen ja puitteet tosi hyvät. Medi1-koiria oli ensimmäisellä radalla neljä ja toisella kolme.

Ohjaajan kisajännitys ei noussutkaan kamalasti, mistä lie johtui. Ensimmäinen rata meni varsin hyvin, pikkasen parantamisen varaa jäi, kun yhden putken jälkeen tuli turha paikallaan pyörähdys koiralle. Eteneminen oli sujuvaa ja koira oli sopivan nopea (hyvä, että turbo-vaihde jäi käyttämättä...) valitettavasti yksi rima kalahti alas ja siitä virheitä 5. Kyseiselle hypylle Koda ponnisti väärin ja liian aikasin joten törmäsi rimaan. Aurinko paistoi sillä hypyllä aivan kohti ja iso varjo tuli sen myötä ja Koda vissiin hyppäsi katsoen varjoa. Kontakteja jännättiin etukäteen, mutta ne meni aivan loistasti ja pudotuksen jälkeen oli  A:lla hyvin aikaa varmistella ja kehua upeasta kontaktista. Ihanne aika 52s, suoritusaika 44,64s, virhepisteitä 5, sijoitus 2.

Toinen rata oli myös kiva ja rataantutustuessa yksi kohta tuntui siltä, että sitä piti miettiä. Selkeää itselle kyllä oli, että miten siinä ei ainakaan saa ohjata. No, tosiasiassa tuli ohjattua aivan typerästi sillä seurauksella, että Koda sujahti putkeen saaden hyllyn. Muuten rata meni kyllä oikein mallikkaasti. Kontaktit oli taas hyvät ja eteneminen sujuvaa. Ihanne aika 47s, suoritusaika 41,63s, tulos HYL.

Näillä eväillä on kiva lähteä kokeilemaan rotumestaruusrataa samaan paikkaan. Videokooste radoista http://www.youtube.com/watch?v=bJKn2Ewkc4s
Mimmille kiitos seurasta, avusta ja kuvauksesta!

Sunnuntai
Sunnuntaina aamupäivästä taas Vääksyyn. Tänään ohjelmassa kolmosluokan hyppyrata jolla kisattiin siis kooikerhondjein rotumestaruus. Kymmenen koirakkoa oli lähtenyt mukaan kisaamaan mestaruudesta tai oikeastaan yhdeksän, koska Kodan kanssa oltiin hakemassa vain kisatreeniä ja pitämässä hauskaa. Tavoite meillä oli selvitä radalta maaliin vaikka toki henkisesti oltiin varauduttu keskeytykseen. Muutenkin tällä ohjaajalla on taipumusta unohtaa rata ja sen riskihän vain kasvoi hurjasti, kun tungettiin mukaan 3-luokan koirien karkeloihin.

Rata tosiaan olikin konstikas. Katsoin yli kymmenen mini-koirakkoa enkä saanut mitään otetta radan pahimmasta pyörityssumasta. Rataan tutustuessa alkuun tuntui aika epätoivoiselta - mikä este, mihin suuntaan ja missäs sitä oltiinkaan menossa... Pikku hiljaa kuitenkin alkoi liikerata mennä jakeluun ja radalle uskallettiin lähteä. Koda pysyi lähdössä hienosti paikoillaan ja vauhti oli mukava (turbo-vaihde jätettiin taas kotiin), ohjauksen suunnitelma muuttui heti kolmannen esteen kohdalla, kun en valssia ehtinytkään tehdä. Eipä hätää, liike jatkui kuitenkin sujuvana vaikka piti leikata koiran edessä riskillä. Kiepsutukset jatkuivat sujuvasti kunnes... Yksi askel. Se perisynti. En malttanut odottaa, että Koda olisi saanut edes päänsä siivekkeen ohi vaan otin askeleen ja Koda kiepsahti takaisin hypyn yli. Hylly. Mutta eipä hätää, se ei meitä haitannut vaan matka jatkui taas sujuvana kiepsutuksissa ja loppuun saakka. Toiseksi viimeisenä esteenä oli kepit joille tultiin lujaa, mutta suoraan. Luottamalla koiraan olisi sekin mennyt sujuvasti, mutta ei, pakko mennä sörkkimään. Koda haki jo ekaan väliin hyvin, mutta sitten yksi dorka rupeaa jotain huitomaan ja sössöttämään. Koda sitten kuuliaisesti kysymään, että toisestako välistä sitten? Ei, ei toki, mene vaan siitä ekasta välistä sisään... Ja sehän meni ja pujotteli suitsaitsukkelaan ja reippaasti maaliin.

Aikakaan ei ollut paha 41,05s. ihanneajan ollessa 39s. Aika mielettömän hieno suoritus 1-luokan koirakolta joka on vasta aloittanut kisaamisen ja jolla vasta yksi jonkinlainen tulos hankittuna! Harmi, että tätä rataa ei saatu videolle. Mutta ehkä parempi niin, olisi saattanut videolta ilmetä joitain karuja totuuksia mitä ei vaan itse muista... Tämä oli kuitenkin hyvä harjoitus ensi viikonlopun piirin mestaruusrataa varten, siellä kisataan joukkueessa jälleen epävirallisesti. Toivottavasti sää suosii meitä sielläkin kuten tänä viikonloppuna Vääksyssä.

Onnea kaikille hienoja tuloksia tehneille kooikerkoirakoille ja etenkin uusille mestareille! Kärjessä Sade ja Anne T., toisena Sally ja Anne T., kolmantena Unto ja Ari! Tosi hienoa, että Kodan 9v. Unto-eno jaksaa antaa nuoremmilleenkin vastusta kisoissa!

Parit haku-treenit ovat jääneet nyt välistä, kun porukalla on ollut sitä sun tätä koetta, kisaa ynnä muuta päällekkäistä menoa. Nyt olikin porukka taas koossa ja intoa puhkuen metsän siimekseen treenaamaan!

Ajatukset ovat koko ajan agilityssä eikä vähiten tulevissa kisoissa. Jonkin sortin psyykkistä valmennusta kai tässä tarvittaisiin. Pitkään olen uutta hyppy-estettä kotiin suunnitellut, kun nuo olemassa olevat ovat siivekkeettömiä ja lopultakin pääsin tuumasta toimeen.

Tiistain treenit, viimeiset treenit ennen viikonlopun kisoja. Maanantain epiksissä tuli jo olo, että nyt on Kodasta mehut pois ja meno rauhallisen maltillista ja ehkäpä viikonloppunakin mennään hitaammin, niin ehtii köntys ohjaamaan. Ja pah. Ilmeisesti maanantain kaahailurata nostatti Kodan intoa useammalla pykälällä, koska nyt tiistaina Koda oli aivan sekoboltsi jo hallille tullessa vaikka vielä kotoa lähtiessä oli nuutuneen oloinen. Halliin päästyä kierrokset vaan kasvoi ja esteen taakse päästessä oli kierrokset jo tolkuttomat.

Tänään oli taas aika episten. Tällä kertaa Villähteellä ja mukaan haettiin Mimmi ja Alli. Paikalla tavattiin myös Outi kera Nemon ja Ficon. Tulevana lauantaina on viralliset kisat, niin niitä panikoiden vielä yhdet epikset täytyi käydä. Ja ehditään vielä yhden kerran treenatakin ennen viikonlopun koitoksia.

Tiistaina oli agilitytreenien vuoro. Koda toimi hyvin kuten aina. Kontaktien kanssa joudutaan vähän nyt skarppaamaan ja funtsailemaan. Saattaa olla nyt niin, että jos sanon Kodalle alastulokontaktille tullessa "odota", niin Koda pysähtyy just siihen missä kuuli eli kontaktin yläpuolelle eikä 2on-2off. Mutta sitten, kun hoksasin kokeilla radan sanomatta mitään, niin Koda tuli oikein hienosti alas saakka. Mehän on nyt kesällä tehty alastuloja erikseen ja siellä en ole käskysanaa käyttänyt. Ehkäpä tämä vaikuttaa. Se jää nähtäväksi, kun saadaan lisää toistoja ja treeniä.

Viikonloppuna Koda sai tai joutui olemaan hieman vahtikoirana, kun pihassa hääräsi talkooporukka. Eipä se poika paljon loppujen lopuksi siitä välittänyt. Mitkään paukaukset ja hakkaamiset, sirkkelit ei poikaa hetkauta milliäkään, mutta suhiseva kompura on suoraan Kodan painajaisista tullut hirviö. Ja aina se sitä on inhonnut, korvat niskaan ja mahdollisimman kauas, kun mokoman rakkineen näkeekään. Sunnuntaina Koda pääsi Fayzan kanssa uimaan, mutta muuten lepäili kotona.

Edellisen kerran mätsärissä on käyty keväällä ja samoin myös näyttelyssä joten lähdettiin Kodan kanssa muistelemaan Hollolaan mätsäriin miten siellä kehässä ollaankaan. Menomatka ei ollut niin suoraviivainen kuin olisi luullut, koska paikka oli aivan hukassa. Myöhästyttiin siis hieman ilmoittautumisesta, mutta onneksi meidät huolittiin vielä mukaan. Koda seisoi nätisti, antoi tutkia itsentä hienosti, mutta ravissa jäi vähän toivomisen varaa. Punainen nauha saatiin, mutta jatkossa saatiin vain lämmintä kättä.

Viime viikolla jäi agilityt treenaamatta joten tällä viikolla sitten otettiin vähän vahinkoa takaisin. Tiistai-iltana normaalitreenit ja keskiviikkona epikset Mäntsälässä. Torstaillekin olisi ollut epikset Lahdessa, mutta nyrjähtänyt nilkka ei ohjaajalla enää siihen anna myöten.

Lauantai-iltana päätettiin Kodan kanssa käydä taapertamassa ja katsastamassa uudet tien pätkät mitkä keväällä ilmestyi tuohon naapuriin. Ja kyllä kannatti, löytyi kunnollisen kokoiset vatukot! Sunnuntain aamupäivä menikin sitten puskissa marjoja noukkien josta sitten aikalailla suoraan lähdettiin metsään josta koirapoika joutui taas tyyppejä etsiskelemään.

Arkisto

© 2015 Sanna Pyykkönen. Sisällön kopionti kielletty. All Rights Reserved.