×

Virhe

[OSYouTube] Alledia framework not found


Pari viikkoa sitten emäntä laajensi tajuntaansa tutustumalla palveluskoirien hakuun kisoissa maalimiehenä. Tänään otettiin seuraava askel ja lähdettiin Kodan kanssa treeneihin katsomaan tulisikos sitä hommasta mitään koikkalaisen kanssa. Hyvin mahduttiin belgianpaimenten kanssa samaan metsään, kiitos konkareille, että meidät mukaan otettiin. Kooikkerillahan ei ole pk-oikeuksia eikä näin ollen ole kisat edes mahdollisia eli harrastellaan ihan harrastamisen ilosta!

Haku on siis henkilöetsintää jossa koira etsii metsästä ihmisiä. Ajattelin, että mikä jottei lähdetä kokeilemaan, kun Kodahan nyt ihmisistä tykkää kuin hullu puurosta eikä persous ruualle ole myöskään treenissä haitaksi. Onneksi ohjaamassa on kokeneet ihmiset - tässä lajissa on nyt ihan pihalla niin koira kuin emäntäkin! Pikkuhiljaa etenemme.

Tänään oli ensimmäinen kerta ja lähdettiin kokeilemaan hommaa siten, että käveltiin koiran kanssa keskilinjaa pitkin josta samaa tahtia käveli maalimies viistosti poispäin ja pysähtyi kyykkyyn. Maalimieheltä vähän äänivinkkiä ja koira irti. Ensimmäiset kerrat meni ihan hapuillessa, kun Kodahan lähti jälkeä etsimään kuono maassa. Kohta kuitenkin alkoi hoksaamaan, että kun juoksee kaverin luo äkkiä saa namiakin äkkiä ja paljon. Lelujakin koitettiin, mutta ei ne metsässä sytyttäneet ollenkaan. Ensi viikonloppuna olisi taas tarkoitus mennä harjoittelemaan ja alustavasti tuumailtiin, että ehkäpä paremmin toimisi Kodan kohdalla maalimiehen perään juokseminen - jos vaikka liiallinen nuuhkuttelu unohtuisi ja koira hoksaisi, että ilmavainulla pärjää tässä lajissa paremmin.

 Onko jonkun koikkeri kokeillut lajia joskus? Mielellään kuulisin kokemuksia joten sähköpostia saa lähettää Smile

Viikonloppu on jännätty agilityn MM-kisoja, niin katsomossa kuin kotona netin äärelläkin!

Ensi perjantaina Koda täyttää 2-vuotta joten tänään koitettiin ottaa vähän kuvia ennen kuin kamera lähtee huoltoon. Niistä maistiaisina kuva etusivulla ja Kodan infosivulla.

Lopultakin Kodan terveystutkimusten tulokset ovat kirjautuneet KoiraNettiin. Ja mikäs niitä katsellessa.

Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0
Silmät terveet

Tähän viikkoon mahtuu agilityä ihan urakalla ja kotona ei tarvitse mitään harjoitella. Tänään ohjelmassa oli treenit ja keskiviikkona P-HAU:n epikset ja sunnuntaina sitten vielä oman seuran mestaruuskisat. Ja hyvältä tuntuu nyt treenien jälkeen radalle lähtö.

Oma koutsi ei ollut tänään kehissä, mutta hyvät treenit joka tapauksessa. Aluksi neljällä hypyllä välistävetoja ja varsin hyvin sujui. Illan teemana oli pöytä jossa Kodalla ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Vauhdikkaat jarrutukset löytyi joka kerta ja imu pöydälle aikas kova. Kepit kulki myös osana rataa kivasti, kuin myös rengas jonne joutui irtoamaan pitkääkin matkaa. Ratapätkät oli vauhdikkaita eikä moitteen sijaa kyllä koiran kohdalla ole. Ohjaajalle itselleen toki toivomme edelleen parempaa ohjaustekniikkaa ja vikkelämpiä jalkoja!

Viime viikolla oli Kodalla oikein kivaa. Pihaan alkoi ilmestyä lisää omia agility esteitä - vautsi vau! Nyt kotoa löytyy omia treenejä varten muutama hyppy, rengas, putki, pituus, kepit ja pikkuinen A-este. Maalia tarttis vielä kyllä sutia pintaan jossain välissä.

Lauantaina Koda vietti lokoisaa aikaa sohvalla kellien samaan aikaan, kun emäntä oli tutustumassa itselle vieraisiin lajeihin. 7h vierähti siis palveluskoirien hakukokeessa maalimiehenä eli piilottelua pikkuruisessa naamioidussa häkissä metsän siimeksessä. Oli tosi mielenkiintoista seurata koirien puuhastelua. Haku-osuuden lisäksi seurasin esineruutua jossa koirat etsivät metsästä esineitä. Ihailtavan näppärästi kuonokkaat löysivät kadotetut kengät jne. Olipa nyt sitten puhetta, että Kodakin lähtee hakua jossain välissä kokeilemaan!

Sunnuntaina olikin pitkästä aikaa näyttelypäivä. Ja mikäs siellä koirapojan ollessa, kun sää oli mainio ja rapsuttajia riitti Cool 
Kehässä sujui ihan ok vaikka kyllä jäikin petrattavaa. No, aina ei voi onnistua ja tuloksestakaan ei voi valittaa. ERI2 ja PU3. Tyhjinkäsin ei kuitenkaan tarvinnut kotiin lähteä vaan eristäkin sai komean ruusukkeen. Ja tokihan lakuja ostettiin iso pussi, kun kerta Porvoossa oltiin...

...

Viikko sitten siirryttiin agilityssäkin syksyyn eli siirryttiin halliin kera uuden koutsin ja treeniajan. Kaksi kertaa uuden kouluttajan kanssa on nyt harjoiteltu ja oikein tyytyväisiä ollaan.

Yksi syksyn missiosta näyttäisi olevan "luota koiraan ja uskalla antaa mennä". Hissuttelun ja turhan varovaisuuden voisi siis heittää pois. Kontakteja vahvistetaan etenkin A:lla sekä keinulla, puomilla menee jo varsin kivasti. Kepitkin ovat alkaneet loksahdella paikoilleen pikkuhiljaa. Kesällä vaivannut koiran karkailu näyttäisi olevan taakse jäänyttä elämää - kumma juttu, se loppui samoihin aikoihin, kun saatiin muutto loppuun. Ilmeisesti siis rennompi mieli, rennompi treeni ja koiralla kivaa!

Epiksissä tullaan käymään tilaisuuksien mukaan ja virallinen mittauskin suoritetaan syksyn aikana.

Hämeenkoskella vietettiin mukava päivä mätsärissä ja muitakin koikkereita oli paikalla - kiitos seurasta Outi, Heini, Nemo ja Fico Smile 
Sää oli todella mukava, sopivan lämmin ja aurinkoinen. Omaa kehävuoroa odotellessa sai käydä pienellä agilityradalla kokeilemassa taitojaan ja nopeimmat palkittiin. Kodallakin vauhtia löytyi, mutta Nemo kiri aikaa vielä tiukemmaksi ja lopulta vei palkinnot kotiin!

Mikkelin näyttelyn jälkeen ei ole käynyt edes mielessä harjoitella seisomista ja muuta näyttelykäyttäytymista joten kyllä oli harjoitus paikallaan. Alkuun seisominen meinasi olla ihan himskatin hankalaa, mutta lopulta naksahti ja kehässä koira toimi hienosti. Näillä eväillä lopulta tulokseksi PUN2. Nemolle meni sija PUN3 ja Ficolle SIN2. Kaikilla meni siis varsin hienosti!

Arpajaisista napattiin vielä mukaan pieni agilityputki jota sitten heti kotipihassa piti testailla ja olihan se kiva juttu kuten arvata saattoikin! Kaikenkaikkiaan palkinnot olivat Hämeenkoskella mainiot. Ei ollut ollenkaan turha reissu. Palkintopusseista löytyi mm. kakkapusseja, nappuloita, pellavaöljyä, leipää, pullaa...

...

Tällä viikolla aloitettiin agilityn hallikausi uuden kouluttajan silmäin alla.
Koda meni vauhdikkaasti, oli kuulolla eikä mitään hörhöilyä ollut mukana, kiltti poika siis. Hyvin sujui ja oltiin treeniin oikein tyytyväisiä. Innolla odotamme jatkoa!

Koda on tainnut löytää kutsumuksensa kaivinkoneena. Tai sitten myyrän tuhona. Hirmuisia kuoppia on ahkerasti pihalle kaivettu ja urotöiden jälkeen koirapoika on aina melkoisen musta. Kylläpä emäntä ensin ihmetteli, kun töistä tullessa oli vastassa ihan multainen koira! Nyt lauantaina emäntä sitten tiiraili pihamaata ja bongasi oikein tuoreen näköisen myyrän kolon. Koda tuli ihmettelemään, että mitä ihmettä oikein tiirailen, nuuhkaisi koloa kerran ja aloitti raivokkaa kaivamisen. Koloa kaivuri avasi parin metrin verran.

Ehkäpä kuitenkin päivän huippuhetket sijoittui muihin puuhiin kuin kuoppien kaivamiseen. Vietettiin nimittäin oikein mukava iltapäivä Fido-veljen luona. Tehtiin mukava metsälenkki jolla poitsut saivat nuuhkia metsän tuoksuja ja juosta mielin määrin. Hirvikärpäsiä vähän pelättiin, mutta kummankin saldoksi jäi onneksi yksi ötökkä. Lenkin jälkeen ohjelmassa oli pihamaalla juoksentelua ja telmimistä. Lähinnä siis Koda juoksi ja leikki ja Fido tyytyi seuraamaan touhuja arvokkaan aikuismaisesti. Saija kuvasi veljeksiä ja kuvasaldoa onkin galleriassa näytillä!

Image 

Arkisto

© 2015 Sanna Pyykkönen. Sisällön kopionti kielletty. All Rights Reserved.