×

Virhe

[OSYouTube] Alledia framework not found


Mitään kovin kummallisia ei ole meillä tapahtunut.
Emännän jalka on vaivannut, niin kamalasti ei taas olla liikuttu.
Lunta tuli kuitenkin reippaasti ja hanki-hurjastelua pääsi Koda harrastamaan, nyt kuitenkin lumet ovat jo hyvin pitkälti "menneen talven lumia". Sunnuntaina piti olla vielä yhdet agilityharjoitukset, mutta eipä sitten ollutkaan. Harmi, niitä odotettiin kovasti, kun nyt edessä on kuukauden mittainen treenitauko ja perjantaiksi on ilmoittauduttu ekoihin möllikisoihin. Saas nähdä kuinka siellä käy.
RimA järjesti sunnuntaina Riihimäellä mätsärin, niin siellä olinkin sitten töissä ihan alusta ihan loppuun saakka. Varsinainen jopi oli kehäsihteeröinti, mutta ensin piti toki mätsäripaikka pystyttää porukalla ja hoitaa ilmottautuminen pois alta, siellä pääsin rokotuksia tarkistamaan. Ilma ei oikein meitä suosinut. Oli pilvistä ja tuuli todella kylmästi, onneksi vesi sade alkoi vasta siinä vaiheessa, kun lähdettiin kotia kohti. Säästä huolimatta väkeä oli paljon liikkeellä, koiriakin pitkästi yli 200kpl. Kodahan sai tänään tosiaan lokoilla kotosalla kehässä juoksemisen sijaan. Kiva tapahtuma kaiken kaikkiaan.
Illalla vielä Koda pääsi moikkaamaan tuttuja, tutkimaan ulkoilman hajuja ja leikkimään lumessa.
Sunnuntaina Kodan veli Nippe oli Korpilahdella näyttelyssä ja oli hienosti ERI1, PU1, SERT ja ROP! Onnea Susanna ja Nippe!

Lauantaina agiliideltiin kahden tunnin verran Vääksyssä. Kiitos taas Annelle järkkäämisestä!
Mukana siis Keira, Fido, Nemo, Fiko ja Koda.
Ohjelmassa oli huisin hauskoja radan pätkiä. Koda oli aivan ylikierroksilla, jos ei ollut käskyn alla joka sekunti, niin johan se oli ehtinyt säätää jotain omia kuvioita. Keppeihin ei kyennyt keskittymään ollenkaan, kun oli niin kova hinku painaa menemään niin lujaa kuin pienistä tassuista pääsee! Kontaksi esteille oli hurja veto, keinua ennen oli rengas, niin Koda mieluummin juoksi täysillä ohi kuin himmasi hyppäämään. Kyllähän se siitä läpikin saatiin, kun oikein väännettiin. Keinu saa nykyään pamahtaa jonkin verran maahan, niin Koda ymmärtää paremmin, että kannattaa ihan oikeesti sitä vauhtia hiljentää ja suoritukseen keskittyä. Pussiakin mentiin vaihteeksi ja mukavan vauhdikkaasti sekin. Puomin alastulokontakteilla oli vähän vaikeuksia. Kyllä Koda otti ne, mutta ei olisi malttanut pysähtyä millään. Eteenmenoja otettiin vauhdikkaasti pallon kera ja olipas se hauskaa! Ihan loppuun asti Koda veti täysillä; lopuksi oli ringissä muutama hyppy ja putki, niin sai koirat vielä revitellä ja Koda ainakin otti siitäkin kaiken ilon irti. Nemolle tsemppiä maanantain kisoihin!

Sunnuntaina oli omat treenit Riihimäellä. Koko halli oli käytössä, niin oli tehty kiva vähän isompi rata. Harjoiteltiin lisäksi keppejä vinokepeillä. Kyllä Koda ne meni, mutta ainakaan vielä mitään varsinaista ahaa-elämystä ei tullut. Puomia treenattiin yksittäisenä, tänään alastulonkontaktit meni ihan täyrellisesti, hyvä hyvä! Radassa oli hyppyjä, putkia, rengas, kepit, pituus ja muuri. Koda meni lujaa! Ensimmäisen suoran Koda veti niin lujaa ja irtosi hyvin, että itse hämäännyin aikalailla, kun jäin kuin nalli kalliolle. Koda meni kaiken kaikkiaan hienosti, mutta tämä ohjaaja taas ryssi siellä sun täällä. Jotkut oli vissiin kylväneet jotain nameja ympäriinsä, kun muutaman kerran Koda veti liinat täysin kiinni jonkin hajun takia. Kivaa oli kuitenkin. Vielä ensi viikolla treenit ja sitten onko RimAssa kuukauden tauko ja odotellaan tietoa kesän treeniryhmistä.

Päivä käytettiin Kodan kanssa Lahdessa mätsärissä kera Allin ja Mimmin. Nähtiinpä myös kooikerpojat Nemo ja Fikokin.
Fikolle huisisti onnea punaisten pentujen kolmannesta sijasta! Me muut saatiinkin tyytyä pätkään muovinauhaa. Pieniä koiria oli lähemmäs 70kpl mukana ja Kodan kanssa hienosti punaisten kymmenen parhaan sakkiin. Meinasin, että jätkä laittaa homman ihan läskiksi, mutta yllättävästi se aina kehään rauhoittui.
Päivä oli kuitenkin mukava ja Koda normaaliakin sekavampi ja villimpi. Yksi villitsevä tekijä oli taatusti Alli-ihanaisen paikalla olo!

Illaksi kylään odotettiin alunperin Fidoa perheineen, mutta veikkapa viettää vielä yhden ansaitun lepopäivän reissujen, stressin ja pienen sairastelun jälkeen. Huomenna tavataan Fido kuitenkin, ettei ihan menisi suunnitelmat pipariksi.

Viikonlopun jälkeen on nyt menossa rauhallinen viikko. Ei pahemmin lenkkeilyjäkään, sisällä namien etsintää ja pulmien ratkaisua.
Emännältä on jalka piikitetty ja sitä myöten jalaton. Jos perjantaina ollaan jo kävelykunnossa, mennään Lahteen mätsäriin virikkeitä hakemaan. Perjantaina on Fido perheineen luvannut tulla illaksi Kodaa viihdyttämään, Kodalle sitä ei ole vielä kerrottu, kun ei pysyisi kaveri pöksyissään! Sunnuntaina sitten agilityyn jotain yrittämään ohjaajan kunnon mukaan, jos joku tarvittaessa poikaa radalla ohjaisi, niin ei olisi vastaan sanomista...

Olipas taas kiva näyttely päivä tulossa ja kaksin Kodan kanssa saatiin Tampereelle ajella. 16 kooikkeria oli näyttelyyn ilmoitettu, varsin mukava määrä. Uroksia 6, joista yksi olikin poissa. Narttuja 10. Kodalla oli täysi höyry päällä näyttelypaikalla. Kaikki olisi pitänyt saada moikata ja rapsutuksia sitäkin enemmän. Olikin välillä olo, että onkohan tämä jotain toista rotua, kun muut ottivat rauhallisesti ja tämä yks hääräs ja puuhas koko ajan!

Pitäisi alkaa taas ahkerammin päivittämään kuulumisia. Näin pitkillä väleillä tuppaa jo unohtumaankin mitä onkaan puuhasteltu. Mutta eipä hätää, nyt ei olekaan paljon tapahtunut.
Agilityssä on ehditty käymään kerran ja hyvinhän se taas koiran osalta meni, ohjaajassa niitä vikoja sitten onkin eikä huonomuistisuus ole sieltä pienimmästä päästä - tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että jossain kohtaa rataa unohdan mihin pitikään mennä... Yhtenä valitettavana piirteenä on alkanut Kodalla tulla treeneissä "ymäristön tsekkaus" eli, jos ei jollain sekunnilla ole selvää mitä just tehdään, niin se lähtee juoksemaan ringin. Nytkin se tapahtui niissä kohti, kun ennen lähtöä kaivelin taskusta nakkeja. Sitten, kun on varsinaisesti laitettu lähtöön odottamaan, ei varastamisia ole tullut. Pitäs aina olla käsky päällä tai poika keksii omaa puuhaa...

Viime viikolla on pari kertaa otettu ihan lyhyillä pätkillä vetoharjoittelua. Namilautasella ja niin, että toinen ihminen kutsuu. Totutellaan siihen, että mitä valjaissa tehdään ja totutetallaan valjaiden "tuntumaan". Innoissaan Koda kyllä vetää ja selvästi jo tietää, että veto on toivottu juttu. Sitä ei vielä osaa, että turhan päiväistä nuuhkuttelua ei huskyissa harrasteta. Ajan kanssa. Nyt olisi taas luntakin, niin voitaisiin hankkia pulkka ja sitä vetää. Vaikka lehtiä paperinkeräykseen, niin kuin sain lukea eräältä koirapalstalta joidenkin koirien harrastavan Smile

Jalkavammasen takia Kodan lenkit on nyt aika lyhykäisiä olleet, Jesse on tehnyt satunnaisesti pitempää lenkkiä sitten ja hyvä niin. Kodan kanssa itse olen alkanut vähän tokoa ottamaan lenkkien sijaan, onneksi sekin Kodalle kelpaa hienosti. Huomasi kyllä, että tokoa ei olekaan vuoden aikana pahemmin tehty. Seuraaminenkin oli lähinnä mallia "katse kaukaisuuteen" ja kahden sekunnin kuluttua unohtui koko juttu. Tosi pienen hetken kuluttua poitsu kuitenkin tajusi, että katsekontaktilla saa kehuja ja namia ja jalan vieressä kulkemalla vielä enemmän!

La 8.3. oli Helsingissä kooikeri yhdistyksen vuosikokous ja siellä toki käydä kuuntelemassa. Mielenkiintoisia asioita olikin esillä. Olisin kyllä odottanut enemmän väkeä paikalle, mutta menihan se pienelläkin porukalla. Hallituksen kokoonpano muuttui useammalla hengellä. En odottanut, että itse kuuluisin tuohon sakkiin, mutta kävikin niin, että hallitukseen päädyin. Kuten myös mm. Fidon Saija ja Keiran Annekin.

Su 9.3. kooikkeripuuhat jatkuu Orimattilassa näyttelykoulutuksen merkeissä. Illalla vielä agilityä, jos Koda ei ole aivan rikkipoikkiväsynyt.

Arkisto

© 2015 Sanna Pyykkönen. Sisällön kopionti kielletty. All Rights Reserved.